Paitsi etten tiennyt sitä hukanneenikaan.
Homma meni suunilleen näin.
Ajelin iloisella mielin Bemböles kotiakohti kun puhelin soi. Koska kännykkä oli taskus en tienny kuka soitti enkä tunnistanu soittajaa. Puhelu meni näin
- Tuntematon soittaja: Joku äijä löyti sun puhelimen ja soitti mulle.
- Minä ajattelin mielessäni et hitto toi soittaja on pehmentäny aivonsa sienillä kun tollasia puhuu, vastasin kuitenkin asiallisesti: Anteeksi en kuullut!
- Tuntematon soittaja: Joku äijä soitti mulle ja se on löytäny sun puhelimen.
- Minä aattelin et ei kukaan pysty itseänsä tuohon kuntoo saattamaan sieniä syömällä, ton on täytyny vetää kärpässieniä suppona. Joten vastasin: Odota niin pysähdyn kun en kuule mitä sanot!
- Kun olin pysähtyny sanoin et voitko toistaa mitä kerroit:
- Tuntematon soittaja: Joku mies soitti mulle ja soi et on löytäny sun laukun ja soitti laukusta löytyneellä puhelimella mulle ja pyysi välittämään tiedon sulle?
- Samalla huomasin ja sanoin puhelimeenki ääneen et: perkele! mun laukku on hävinny mopon tarakalta. Kysyin tuntemattomalta soittajalta et missä se laukku on?
- Tuntematon soittaja: Soita siihen omaan puhelimees ja kysy?
- Minä: Kirotun ovelaa! Kiitin ja suljin puhelimen
Tämän jälkeen soitin omaan duunipuhelimeeni joka siis oli siinä laukussa jonka olin kadottanut.
- Tuntematon vastaaja: Haloo
- Minä: Ari Niemelä hyvää päivää!
- Tuntematon vastaaja: Päivää päivää. Tiedätkö minne soitit?
- Minä: Tiedän kenelle soitin, mutta en tiedä minne soitin.
- Tuntematon vastaaja: naurahdus
- Minä: Soitin itselleni, mutta en kyllä varmasti itse vastannut
No tätä keskustelua jatkui tovin kunnes sovittiin että ajaisin Tuusulan perämetsiin laukkuani hakemaan. Tässä oli siis käynyt siten että olin tohkeissani lähtenyt Tampereelta ajamaan kotiakohti, niin olin heittänyt laukun mopon takapenkille ja unohtanut sitoa sen kiinni!
No oikeesti noin voi käydä 😉
Merkilliseksi jutun tekee se että mies kertoi löytäneensä laukun Riihimäeltä moottoritieltä. Ja koska laukku oli näyttänyt muotonsa säilyttäneeltä ja ehjältä päätti hän pysähtyä baananlaitaan ja noukki laukun kyytiinsä.
Onneksi sattui kohdalle utelias, ystävällinen ja rehellinen lajitoveri joka soitti laukusta löytyneellä puhelimella sattumanvaraiseen puhelimesta löytyneeseen numeroon ja pyysi välittämään tiedon puhelimen omistajalle laukun löytymisestä.
Mahtavaa että löytyy tuollaisia ihmisiä. Kiitoksia oikein isosti!
Laukussa kuitenkin oli mun vaihtovaatteiden lisäksi Kamera sekä pari objektiiviä kannettava tietokone ja nippu muun duunipapereita.
Kaikki pysyi ehjänä vaikka laukku oli pudonnu motarille Riihimäellä, eli voi suositella Krauserin ”pehmeää” takalaukkua kaikille.
En vain oikein osaa uskoa että laukku on pysyny siinä mun seläntakana takapenkillä Tampereelta Riihimäelle! Siis sata kilometriä ennenkuin tippui. Ja hyvä tuuri ettei mikää takana ajanut rekka ollut jyrännyt laukkua, vaan se oli pysynyt täysin ehjänä.
Pysähdyin järvenrantaan Tuusulasta lähdettyäni katsomaan että kuka mulle oli soittanut laukusta. Sehän oli Toni!
Kiitoksia Toni viestin välittämisestä. Mutta älä enää Toni ota noit sieniä, ne tekee susta jotenkin vaikeesti ymmärrettävän