Syysmyrsky Jurmossa

Käytiin Mikon ja Sallan kanssa viettämässä syysmyrskyä Jurmossa. Siihenmalliin tuuli ettei pipa meinant pysyä päässä mutta vastapainona ei ollu yhtään hyttysiä.
Erittäin rentouttavat kolme päivää ja kaksi yötä bastukammare oli meidän tukikohtana. Ja kyllä jälleen vanhan saaristolaiskakaran sielu lepäs.
Kiitos vielä Mikolle ja Sallalle matkaseurasta. Täs viel muutama kuva reissulta.

Jurmo 2016

Jokavuotinen pako saaristoon on nyt suoritettu. Loppu päätelmänä voisin todeta että tekisi mieli kääntyä takas ja joko syrjäytyä tai erakoitua jollekkin saarelle.
Sillä on todella mahtaavaa ja vapauttavaa olla paikassa jossa ei ole yhtään mitään, näin nykymittapuun mukaan.

Mikä muu voisi kruunata marraskuun tuon kaikista kuukausista mahtavimman kuin viettää se kivikkoisella saarella.
Marraskuu todellakin on kuukausista paras ja mahtavin, sillä kenenkään ei tarvitse teeskennellä pirteää ja energistä. Marraskuussa kaikilla on oikeus olla rehellisisti suomalaisia, ei tarvitse tervehtiä vastaatulijoita eikä tarvitse väkinäisesti jutella säästä. Ei tarvitse ottaa katsekontaktia kanssaihmisiin, vaan voi rauhassa käpertyä itseensä ja pysyä sohvannurkassa.

Tämän upean kuukauden kruunaa retki saaristoon jossa on kylmä ja tuulee, kanssaihmisten kanssa ei tarvitse kommunikoida sillä tuuli peittää alleen kaikki äänet!

En hehkuta tämän enenpää tuota hienoa kokemusta, jonka vain vanha saaristolaiskakara voi ymmärtää. Mutta ohessa muutama kuva tuolta reissulta

Ja nyt varaamaan ensitalven retkeä 😉

Munkringar

Suomalais-sukuisten kansojen suurin saavutus ikinä, on ollut kun on saatu laitettua kiviä rinkiin.
Alumperin suomalais-sukuiset kansat asustelivatkin pienissä pyöreissä kivikehissä onnellista elämäänsä.
Samaan aikaan muualla maailmassa rakenneltiin pyramiideja, siltoja, pilvenpiirtäjiä ja autoja.

Kaikki kuitenkin muuttui kun aikoinaan etelästä eräs Virolainen soutaja eksyi suomenmaalle ja rupesi hän sivistämään suomensukuisia.

Rakentakaa kivistä iso neliö jonka sisään teette pienemmän neliön niin voitte sitten asustella siinä pienemmässä neliössä ja lapset ja lampaat voivat leikkiä ja lisääntyä siinä ulommassa neliössä.
Näin tehtiinkin ja tämän seurauksena Suomeen syntyi ensimmäiset Turkkilaiset pakolaiset, jotka siis eivät olleet Turkkilaisia ensinkään vaan …

Tästä kuitenkin juontuu suomensukuisten kansojen mieltymys pyöreisiin muuotoihin vielä nykyäänkin. Sillä onhan suomalainen mies omimmillaan juurikin kun saa maata sikiöasennossa jotain pyöreää hyppysissään, esimerkiksi jaloviina pullo on tähän tarkoitukseen oiva väline.

Tästäpä sainkin oivan aasinsillan, kun tapasin laivalla sukulaissielun. Elikkäs huomasimme että meillä oli jotakin yhteistä joka on periytynyt suoraan esi-isien pyöreistä kiviringeistä.

Tässä Pekan ottama kaverikuva meistä

Geocache GC5QZA3 – vanha lossi

http://coord.info/GC5QZA3

Ennenkuin pääsee Torsön saaren vanhaan lossirantaan, pitää tietenkin mennä sillä uudella lossilla Torsön saarelle.

Saarella sitten saatiinkin ajella mukavaa isoa hiekkatietä saaren kärkeen jossa oli vanha lossiranta. Vähän aikaa heiteltiin kiviä vanhalta lossirampilta kunnes ruvettiin etsimään kätköä. Eipä kestänyt kauankaan kun Pikku-Aa löysi kätkön piilostaan.

Poslähtiessä kun olimme jälleen odottolemassa uutta lossiia niin iski jälleen vesisade. Olipa hyvä että tänäänkin satoi ettei pääse ajopuku rapistumaan kuvuudentakia. No nyt oli huonoa tuuria sillä olimme lossijonossa emmekä liikkuneet eteenpäin niin sade kasteli Pikku-Aa:nkin. Yleensähän Axel pysyy sateela kuivana sivuvaunussa, jos vain olemme liikkeessä. Toisaalta oli ihan oikein et kastu kun kerta kastuin minäkin 😉

Me Myself And I

Aamukävelylle lähdin pimeässä kompuroimaan Jurmon ainoan metsän läpi saaren toiselle rannalle.
Vaikka olin reissussa hyvien ystävien kanssa, halusin tehdä aamukävelyn yksin itseni kanssa.

Mahtava tunne tuuli suhisee ja aallot kohisee, ei muita ääniä. Kukaan ei höpötä eikä häiritse, kyllä olen itsekkin hiljaa. Vain minä ja kolmemiljoonaa ääntä sisälläni. Uskomatonta mutta helkenkulttua jopa äänet hiljenevät, tätähän täältä tulin hakemaan.
Voi sanoa että matka oli/on onnistunut kun tavoitteet on saavutettu eka aamuna ennen kello kahdeksaa. Kunnon ADHD luonne hoitaa päivän rentoutushetkenkin jo enne kuin aamuaurinko nousee. Nyt meen päikkäreille.
Hyvää Yötä

Luukasa

Löyty tuolta Mätäksestä jonku aborginaalin jäänteet. Rupesin aikanikuluks kasaamaan noita luita, et näkisin mikä elukka kyseessä.
Rupes pelottavasti näyttää luuranko ihan Kutjan Heikiltä, joten en sit kasannu loppuunasti.
Ihmettelinki aina et mihin se Heikki kyliltä katos….

Saari..retki

Aamulla katselin ikkunasta ja aattelin et nyt jos koska on pakko hieman ulkoilla. Laitoin läpöliivin päälle säärystimet jalkaan ja otin viel lumikengätki mukaan. Turha väittää etteikö ulkoilu ole välinelaji.
Ajelin pienellä, matalalla, helmenvalkealla urheiluautollani Hirsalaan, jossa päätin jalkautua jäälle kävelemään. Lumikengät kantoivat hyvin ja kävely oli leppoisaa. Päätin kävellä saareen jossa olisi järvi jossa olisi saari jossa olisi kätkö.
No ennenkuin olin päässy sille saarelle jossa on järvi jossa on saari jossa on se kätkö, piti lämpöliivistä ottaa virrat pois päältä kun rupes soijjaa pukkaan.
Saares jossa oli järvi jossa oli saari jossa se kätkö oli oli muitakin matkalaisia, oli mukava tavata muitakin kätköilijöitä ja vaihtaa muutama sananen. Sainpa jopa lämmintä kaakaotakin kupillisen siinä kätköilyn lomassa.
Tässä muutama kuva tuolta reissulta.

Takastullessa kuuntelin radiota ja siellä kerrottiin että nyt olisi luontoliiton ensimmäinen kevätbongaus. No minäkin päätin hieman bongailla, mutta enpä nähnyt mitään paria peuraa ja joitain lintuja lukuunottamatta.
Luulin jo että en bongaa mitään kunnes viimein bongasin todellisen harvinausuuden vuodenaikaan nähden. Bongasin nimittäin viisykkösellä Kawasakin, no en ole satavarma että se oli kawasaki. Mut oli se niin iloisen vihreä ettei se oikein muukaan voinut olla. On oikein harvinaista bongata Kawasaki näin aikaisin keväällä, sillä yleensä Kawasakit viihtyvät huomattavasti lämpimämmissä oloisssa.