Suotaival

Käytiin Jimin kanssa sunnuntaina kävelemässä tuo Torrosuolla oleva suotaival reitti joka oli pituudeltaan 8 kilometriä.
Alkuun lenkki oli tehty hyväksi kulkea myös liikuntarajoitteisille

Reitillä oli alkupäässä myös leveitä taukopaikkoja

Myöhemmin reitti tosin muuttui normi pitkospuu reitiksi jonne ei liikuntarajoitteisilla enää ollut mahdollisuutta kulkea.

Ihan kokoaikaa pitkospuut ei kulkeneetavoimella suolla

Pitkospuut oli juuri uusittu ja vanhat puut oli kerätty kasoihin odottamaan poissiivousta, joten pitkospuut oli todella hyväkuntoiset kävellä

Kun saavuttiin suolta metsäosuudelle niin reitti oli todella hyvin merkattu

Ja välillä kuljettiin normi metsäpolkua pitkin

Todella upea reitti ja me Jimin kanssa tykkäsimme

Tepu

Tepu oli tänään ensimmäisen kerran oikein tositoimissa ja pääs kuljettamaan issikkaa.
Vaikka Tepu on vain puolentoista hevosen kärri niin olin yllättynyt kuinka hyvin sinne mahtui näinkin mahtava voimapesä kuin issikka. Siinä on kuitenkin nykyteknologiaa hyödyntäen saatu mahdutettua peräti kuusitoista hevosvoimaa noinkin pieneen tilaan.


Niin, siis puolentoista hevosen ? Olen aina kuvitellu et noit hevosia kuskataan kokonaisena, vähänpä taas tiesin.


Voi että Issikan nyt kelpaa kun pääsi maaseudun rauhaan, kyllä näkee et se viihtyy ja nauttii olostaan. Vaikka teknisesti tais käydä niin et issikka muuttikin maaseudulta keskelle kaupungin vilinää. Somerohan on niin iso city et siel oli kerran ihan oikeet liikennevalotkin… lainassa tosin, mut oli kuitenki.

Joulukadun avajaiset

Lähettii Pikku-Aa:n kans ettii geokätköjä. Päätettiin kiertää samal Metsä-koivulan luontopolku. Eiku se tais ollakki pelkkä Metsä-koivulan polku, no yhtäkaikki meillä olis siis edessä valtava vaellus pitkin tiettömiä korpimaita villin luonnon sekä villieläinten armoilla.
Ei mikään pikkujuttu, mut meidän kaltaisille eräjäärille ihan jokapäiväistä kauraa.

Eikun siis matkaan, parkkiin sivistyksen laidalle parkkipaikalle ja tästä alkaisi loppumaton korpimetsä jossa voitaisiin olla yhtä luonnon kanssa.

Vaellettiin aivan hirvittävä matka vuorenrinnettä ylöäin kunnes alkoi sataa kaatamalla vettä. Vuorenrinne rupesi sortumaan vesimassojen alla, mutta me jatkettiin vaellusta eteenpäin. Kunnes alkoi päiväkin hiipumaan iltaakohden ja kulkeminen kävi suorastaan vaaralliseksi, kun jouduttiin vaeltamaan pimeässä metsässä susien ja karhujen keskellä.

Oli neuvonpidon aika. Meillä ei ollut teltta mukana, joten se olisi tilapäisen laavun rakentaminen edessä.
Päätettiin kuitenkin että palataan takaisin autolle. Vielä olisi senverra valoa jäljellä, että pystyimme kulkemaan sen kolmensadanmetrin matkan joka meillä oli autolle. Ja onni tietysti oli että auto oli näkyvissä kokoajan ettei päästy eksymään.

Jos ois eksytty ni sit meitä olis etsitty koiravalkakoilla ja helikoptereilla. Inuiitit, eskimot ja armeija olis kutsuttu meitä etsimään, olis se ollu noloa.

Kotimatkalla päätettii käydä katsomassa Someron joulukadun avajaisia, oli hyvä olla jälleen miljoonakaupungin ihmisvilinässä tuollaisen erämaakokemuksen jälkeen.

Viikonkuva 36/2016 (se palaa)

Jestas!
Se palaa eiku se toimii!
No nyt on ensimmäiset nokipannukahvit keitetty risukeittimel.
Pakko myöntää et olen kerranki hankkinu jotain todella hyödyllistä. Meinaan että kun maailman väestö on viittävailla poispyyhitty, luultavasti hetimiten tuon kahdeksannentoista haihurrikaanin jälkeen. Tiedän että ihmiskunnalta jotkut odottavat jokavuotista noin 15% taloudellista kasvua, mutta tosiasia on että kahdeksastoista haihurrikaani miltei tekee lopun ihmiskunnasta ja sen ylettömistä talouskasvuennusteista.

Mutta asiaan. Kun loppu on lähellä eikä biltemasta saa enään kaasua retkikeittimeen niin silloin minä olen kuningas, sillä minulla on risukeitin!

Toki tämä vasta oli ensimmäinen koekäyttö, mutta hyvä se on valmistautua.
Olen Kaupin saunassa äijiltä kuullut että on parasta puuta lämpöarvoltaan, niinpä aloitin ripusolttimen koekäytön kaatamalla anopin pihasta ison pihakoivun.
Jestas että siitä tulikin hyviä risuja.
Eli noin suurinpiirtein lyijykynänpaksuiset risut kun katkoo noin kymmensenttisiks niin silloi on tuletkin helppo sytyttää.
Johtuen keittimen luonteesta risuja saa syöttää hiljalleen lisää että tulet pysyy sopivina.
Totuuden nimissä täytynee sanoa että tämä ei ole se kaikkein sopivin poltin esimerkiksi savustuspöntön alle, mutta nokipannukaffet tällä valmistuu mainiosti.

Ainut isompi ongelma täs on et mitä teen tolle loppu koivulle?

Geocache GC61FV9 – MMM + XXXX

http://coord.info/GC61FV9

Ihan ensimmäisenä pieni varotuksen sana kaikille lajitovereille jotka tykkäävät ajella upeillä kiiltävillä mustilla katuhaukoilla pitkin baanoja käsittämättömällä nopeudella.
Jos tulee joskus mieleen et oikasempa mopolla tosta kesannolla olevan pellonpoikki, ni ÄLÄ!
Jostain kumman syystä ne pellot on ympäröity ojilla silloinkin ku se pelto ei ole käytössä. No jos sinne pellolle pääsee liposilla renkailla ja siellä sit lipsutellaa pää märkänä ja koittaa olla jäämättä jumiin. Lysti alkaa siin vaiheessa ku yrittää siel pellolt tulla pois sen ojan yli…. Tekis mieli kirota, mut en 😉

No jääköön tuo enemmittä huomioitta. Tuon koettelemuksen jälkeen ajelin Somerolle motoristisaunaan ja se tulikin tarpeeseen. Mukava oli jutella muiden mopoilijoiden kanssa löylyttelyn ja uimisen välissä. Saatan tuolla motoristisaunassa vierailla vielä jatkossakin

Nastaa!

Vuoden 2016 moottoripyöräkausi on avattu.
Kylmä oli kun en saanu issikan kahvalämppäreitä päälle, lisäks naama jääty kun piti mennä avokypärä päässä ajelee. No jospa tää hymyn tapanen virne viel tänää sulais täst naamalt.