No nyt kun olen täällä Tampereella jo jonkunaikaa viettänyt niin päätin hieman katsella kaupunkia tänään.
Läksin siis duuninjälkeen käppäilemään kaupungille ja en voinut olla vertailematta näkemääni erääseen toiseen suurkaupunnkiin jossa olen viimeaikoina vieraillu, nimittäin Someroon.
Molemmissa kaupungeissa on huomattavissa samoja piirteitä.
Keskustan liepeiltä löytyy molemmista kaupungeista tyhjää liiketilaa. Kaupungilla parveilee joutavia ihmisiä niin ettei meinaa sekaan mahtua, paitti et Somerolla niitä on vaa neljä joista kerralla näkyvissä kolme.
Molemmis kaupungeis ajaa autoja eestaas iha hitoksee, paitti et Somerol ne on ne kolme autoo jotka ajaa sitä samaa katua eestaas.
Mutta on erojakin, nimittäin Kukkakauppoja on Somerolla enemmän. Ilmeisesti Tampereella ei ole tapana kukilla ihmisiä ilahduttaa?
Lisäksi Tampereelta puuttuu katukuvasta traktorit kokonaan? Tästä tulee väkisinkin mieleen että eikö täällä ole nuorisoa ensinkään kun ei yhtää traktoria pyöri kadulla rallia. Ettein vaan olis ukkoutumassa koko Tampere kun ei nuorisoa näy missään.
Kävi kaupungilla hassusti, sillä eräs tyttö noustessaan bussiin kadulta hihkaisi minulle Oikein leveästi hymyillen ”Moi nieppi!”. Koska en tyttöä tunnistanut niin moikkasin vain hölmistyneenä takaisin. Samalla mietin että miksi hän niin leveästi hymyili? Ajattelin että kysyn seuraavalta vastaantulijalta että näytänkö jotenkin erityisen hyvältä.
En kuitenkaan uskaltanut kysyä, sillä seuraava vastaantulija näytti aivan Galina Kulakovan ja Juha Miedon aviottomalta pojalta josta on leikattu nainen neuvostolipusta löytyvillä työkaluilla.
Tästä järkyttyneenä päätin että nyt on ihan liikaa ihmiskontakteja tällepäivälle ja päätin lähteä yöksi jonnekkin missä en näkisi enään ketään, joten läksin autolla kaupungin ulkopuolelle ison kauppakeskuksen parkkikselle joka oli tyhjä näin arki-iltana.
Ihan vain vinkiksi täälläpäin liikkuville karavaanareille jotka ovat pikaista yöpaikkaa vailla, niin ideaparkin pihassa on ilmaisia sähköpaikkoja karavaanareille tarjolla!
Loppuillan meinasin viihdyttää itseäni katsomalla Netflixista mielenkiintoisen dokumetin, joka kertoo suuresta sankarista joka on pelastanut maailmanrauhan menneisyydessä ja tulevaisuudessa jo useaan kertaan. Nimittäin katson henkilödokumentin herrasta nimeltään Kapteeni Ameriikka
Laitoin dokkarin kunniaks oikein Ameriikkastetsonin päähän ja kuvittelen että se olen minä joka sitä maailmaa olen pelastamassa.
