Päiväkävelyllä kalastajakylässä.
Päiväkävelyllä kalastajakylässä.
Hittoku Jaana anto kovan käskyn et mun pitäs käydä kaupas tänää. Ja koska mä oon tällanen herkkä taiteilijasielu, ei mua saa käskeä… ainakaa kovasti. Mullaha menee piorytmit iha sekasi.
No päätin et lähetää sit ulkomaille rasvanhakumatkalle ja niinhä se on et kun suomest lähtää ulkomaille ni ensi ajellaa laival vastarannalle. Joten niin tein minäkin.
Ulkomailla oli mukava ajella kun kokonaiset perheet oli tienreunoilla vilkuttamas ku minä ajelin mopolla maailmalle.
Ulkomailla eli Turus tapasin yhden åbo-orginaalin jonka kans tuli käytyy kaffel ja jätskil, vaik ei se oo oikee åbo-orginaali vasa pikemminki mamu ku se on Hangosta turkuu ajautunu. Nii ja sit tapasin toisenki äbo-orginaalin jonka kans käytii kaffella, mut ei tääkää ollu oikee åbo-orginaali ku tää oli niin pieni.
Nyt rupes tuntumaa et on oltu ulkomail jo iha tarpeeks joten aika lähtä takas kotosuomeen, mutta koska matka oli jumalatoman pitkä ni päätin pitää pienen pitstopin Somerol.
Onneks Jaanalle kävi et käyvin tos lähi marketis, ties miten pitkä matka olis ollu johonki erikoisempaa kauppaan
Täs viel reitti jota ajelin. Klikkailemal pääsee tsuumailemaan
Aivan uskomatonta, mutta totta!
Tampereelta on todellakin löytynyt talo jossa ei ole ensinkään sisäilmaongelmia. Talossa suoritettujen mittausten mukaan talos sisäilma on aivan puhdasta, eikä myöskään talon rakenteista ole löytynyt minkäänvertaa kosteutta. Talon rakenteet ovat mittausinsinöörien mukaan kuivemmat kun peduiinien sandaalit.
Tampereen ja ehkä koko Suomen ainut kokonaankuiva talo on niin erikoinen että sitä esitellään mielellään vieraille.
Toki taloa esitellään vain ulkoapäin sillä Tampereen kaupunninviskaalit sinetöivät tämän ihmeen heti mittausten jälkeen vuonna 1935.
coord.info/GC4MJAN
Oli muutama kunta Lahden kupeessa geokätkäkartassa punaisella, ei o enää
Lähetetty Sony Xperia™ ‑älypuhelimestani
Posted from WordPress for Android
Vetelee viimisiään tuo Nolla Ollin puoti
Sunnuntaina oli vallan mahdottoman hyvä ilma. Joten päätin käydä tekemäs pienen iltalenkin issikalla.
Ajelin jälleen mahtavan upeita pieniä teitä pitkin, Välillä oli päällyste ja toisinaan oli hiekkapinta.
Välillä tie oli jopa kasvanut umpeen, mutta siellä pystyi issikalla vielä puikkelehtimaan keskellä vitikkoa.
Yllättävää oli myös pitkän korpitaipaleen jälkeen tielle vedetty puomi. Onneksi puomin pystyi vetämään paikoiltaan ettei tarvinnut takaisin kääntyä. Laitoin puomin takas paikoilleen kun olin saanut pyörän puomin toisellepuolen.
Matkalle mahtui monen näköistä maisemaa. Oli myllyjä, hylättyjä taloja sekä umpeen kasvaneita teitä.
Ajelun taitepisteessä käväisin katsomassa Talvian Hiidenkirnuja
Tällaista reittiä ajelin
Tässä alla viel kuvia tuolta sunnuntaiajelulta.