Tanskas oli atlantin puoleisel rannal melkoisen paljon toisen maailmansodan aikaisia bunkkereita pitkin rantoja.
Tosin kun rantapenkka on pettäny niin nyt ne bunkkerit oli hauskasti hiekkarannalla mitensattuu heiteltynä.
Rubjerg Knude oli varsin mieliinpainuva paikka. Paikalla olevassa majakassa ei ole enää kuin torni jäljellä. Ilmeisesti sortumavaaran vuoksi muut rakennukset oli purettu. Luultavasti muutaman vuoden kuluessa myös majakka jouduttaneen purkamaan ellei välillä suoriteta mittavia lapiohommia majakan ympäristössä. Dyyni tuntuu kasvavan ja syövän kaiken alleen.
Täällä pystyy tutustumaan alueen historiaan
Tässä joitain kuvia dyyniltä
Alkureissusta rikoin taustapeilin ja tänään se kostautui.
Peruutin yhteen portinpieleen ja eikös takaa vilkunlasi rikki. Onnek mul oli varapolttimo mukana ni eipä tuo paljoo haittaa, nyt on vaa valkonen toisenpuolen vilkku.
Tänää ajeltii melko pitkä matka. Kristianstadista pikkusen länteen Bromöllaan. Tääl o järvi jossa saari mihin pääs lossilla ja oikeen viehättävä pikku kämppäri. Täällä makoillaan nyt ainaki huominen.
Pikku-A mättää puuroa naamariin, ja hyvä onkin sillä tänään hyvästellään rannat hetkeks aikaa ja painutaan baanaapitkin kohti Billundia.
Eile vietettii mahtava päivä rannal, jaanakin innostu lenkkeilemään rantsus.
Pojat etti simpukoita ja touhus kaikkee mitä pojat touhuu.
Eli uiskenneltiin ja nautiskeltiin.
Tää oli mahtava paikka, kannatti tulla.
Mut nyt kamat kasaan ja kohti Legolandiaa.
Koska Jimi ja Jaana halus nukkua pidempään ni me lähdettiin Pikku-A:n kans kattoo tätä rantaa.
Ollaan nyt ajettu hiekkarantaa pitkin 25 KM ja vastaan tuli liikennemerkki jos lukee et seuraava paikkakuntaan on matkaa 11 kilsaa.
Ei jakseta pidemmälle vaan käännytään takas
Aatellaa nyt vaik jos pitää tehä majakka.
Kasataa ensin ihan järjettömän kokonen hiekkakasa. Sit kaivetaa kuoppa keskelle kasaa johon ruvetaa rakentamaa majakkaa.
Sitämukaa ku majakka kasvaa ni täytetää kuoppaa hiekalla.
Hitto miten nerokasta ei tarvita rakennustelineitä ensinkää, koko rakennusprojekti voidaa hoitaa maantasalta eikä tarvii pelätä korkeita paikkoja ensinkään.
Tosin ongelmana on et ku majakka on valmis ni se on kokonaa hiekan sisäl eikä kukaa enää jaksa lapioida sitä hiekkaa mihinkää. Eikä sellane määrä hiekkaa mihinkää mahtuiskaa. Pitäs kaivaa ihan valtavan iso kuoppa mihin sen hiekan sit vois lapioioda, ei maksa vaivaa. Parempi jättää majakka hiekan sisälle ni säilyy paremmi ehjänäki.
Mukava rantsu, tilaa tuntu olevan.
Paitsi että Tanskan läsirannikko on juuri nyt kaikkien euroopan myrskybongarien ykkösmesta.
Hiostavasta auringonpaisteesta täydelliseen mylläkkään noin minuutti.
Sataanoin sentin halkaisijaltaan olevia rakeita ja vaunussa on sisällä aivan perkeleellinen meteli. Olo on niiku istuis viulunkopassa jota Pikku-A vetää fillarilla perässään.
Salamoi aivan kokoajan eikä jyrähdyksiä pysty erottamaan toisistaan.
Toisaalta tuolta mistä tämä myräkkä tuli niskaan näkyy nyt kirkas taivas eli luultavasti noin 10 minsaa ja tämää on ohi.
Onneks tuli laitettua vaunun etutelttaan kolminkertaset kiinnitys narut.
Rakeiden tulo lakkaskin jo, tulipas hiljasta. Ensi oli helvetti irti ja nyt jo linnut laulelee. Niinse menee tää elämä…
Lisää arkistojen kätköjä.
kuva otettu Köpiksessä -83 ja kuvan otti muistaakseni Atte Rotko ja mallina kukapas muu kuin minä itse
Katselin Pikku-A:n kanssa kuvia viimekesän lomareissulta. Tultiin molemmat hyvälle tuulelle kun muisteltiin mitä kaikkea kesällä tehtiin.
Mukava katsella kuvia Axelin kans kun Axelkin osaa jo kelata menneitä tapahtumia ja kertoilla innoissaan mestoista joissa käytiin. Alkas vissiin olla aika ruveta pikkuhiljaa funtsimaan enskesän reissua. Mun tekis mieli mennä Normandiaan, mut pitäää viel funtsia onhan sinne melkoinen ajaminen
Meen Axelin kans lekuriin jälleen tänään, taitaa olla korvatulehdus kun on korvaansa pidellyt.
Korvtulehdukset on paskamaisia, varsinki jos se rupee uusimaan kovin usein. No toivotaan et tokenis lääkekuurilla täl kertaa
