Pystymettä Lappetelä 2021

Kyllä jälleen kelpasi ilmojen puolesta kun vuoden kohokohtaa eli pystymettää vietettiin Lappetelän metsissä. Paikka siis sama kuin vuonna 2016 joten reitti tänne olikin jo ennalta tuttu.
Lälhdettiin Wolfin kanssa matkaan jo torstaina ja ajeltiin Pieksänmäelle jossa oltiin yötä. Perjantaina jatkettiin kohti Iisalmea ja saavuimme Lappetelään mukavasti jo puolenpäivän aikaan. Väkeä ei vielä juurikaan ollut paikalla ja olitiinkin Wolfin kanssa herrat kuusi ja seitsemän. Kaikkiaan paikalle tuli väkeä noin henkeä mikä on melkolailla normi määrä väkeä näissä kekkereissä.
Perjantaina kun vielä Pekka ja Matias saapuivat leiriin niin meillä olikin vakiojengi kasassa, mikäs tässä oli pystymettää viettäessä. Iso kiiton Wolfille ja Pekalle seurasta ja tietenkin iso kiitos Juhalle pystymettän järjestämisestä jälleen kerran.
Alla pien video meijän retkestä.

Tässä viel wolfien tekemä video https://youtu.be/je0uYhqx-tM

Sekä muutama kuva

Tässä kartalla kaikki Pystymetät joissa olen ollut

Sataa Hossaan ja sateessa takas

Tein pienimuotosen moporetken ajelemalla Hossaan.


Menomatkan Lahteen asti ajelin pikkuteitä ja kävin Ace Cafessa syömäs jonka jälkeen vatsatäynnä hyppäsin baanalle ja pysähdyin Manamansaloon yöks. No pari pikku pitstoppii oli matkalla. Kävin vaihtamas Jutakolla Joroisissa eturenkaan kun tuo entinen kulahti tuos baanal ihan kokonaan.
Pekan kans oli sovittu et tavataan Hirvaskoskella ja siit jatketaan kohti pohjoista.

No eipä jatkettu kovin pitkälle sillä sattui ihan järjettömät myrskyt meidänpäälle joten jäimme Hossan kansallispuistoon laavuun yöksi. Epäiltiin et eise niinpaljoo tuule et laavu lähtis lentoon, vaik teltat olis voinu lähteä.

Seuraavana päivänä päätettiin ajella TET reittiä alaspäin ja käytiin samal katsastamas Raatteentie. mut laihaks jäi valtavien sateiden johdosta tuo nähtävyyksien katselu.

Seuraavaks yöks otettiin Sukevasta mökki saunalla ja sateisen päivän ajeluiden jälkeen se tulikin tarpeeseen.

Sukevalt ajeltiin jälleen mielenkiintoisia reittejä kotiinpäin ja kiivettiin välillä oikein näkötorniinkin.

Alla pien reissusta jolla nyt sattuneesta syystä ei ole juuri muuta kuin satees ajamista 😉

Musiikki: Liquid Visions – Morning Rain

Pystymettä 2019 Hauho

Jälleen on vuoden mopokesän kohokohta takana eli pystymettä on on vietetty. Eikä ollut mikätahansa tusinaralli, vaan 40:s (neljäskymmenes) pystymettä josta erityis kiitokset järjestäjille sillä puitteet olivat ilmojamyöten mitä mainioimmat!
Lisäksi en voi olla erikseen mainitsematta miten hienoa oli kun autojen tulo alueelle oli estetty eikä päässyt syntymään sitä opel kokoontumisen tunnelmaa.
Tunnelma oli kuten pystymettässä pitääkin ja oli oikein mukavaa tavata tuttuja ja tuntemattomia. Jään odottamaan seuraavaa pystymettää. Pakko myöntää et kotimatkalla kun oli kaks lämmintä ja satoi räntää/vettä ni mielessä kävi et nyt aletaan olla jo niillä rajoilla ettei tää ajaminen enää ole kivaa 😉
Täs viel jokunen kuva pystymettästä

En malta olla linkittämättä tähän Wolfien tekemää mainiota videota reissusta.


Täältä löytyy viel lisää Wolfin tekemiä mainioita reissuvideoita
Tässä kartalla kaikki Pystymetät joissa olen ollut

Mitsiralli 2019

MZ-TAPAAMISAJO Uusikaupunki 7.-9.6.2019

Tälläkertaa oli kelit kohdillaan kun ajelin kohti Urjalaa, jonne oli sopinut tapaamisen Eskon ja Simon kanssa. Urjalasta jatkettais porukassa matkaa kohti Uuttakaupunkia mitsiralliin.’
Matkalle oli suunnitellu muutaman mukavan jaloittelutauon jossa olisi jotain merkillistä nähtävääkin. Toki mieleenpainuvin sijaitsi Köyliönjärvellä Kirkkokarilla jossa on ollut aikoinaan kappeli piispa Henrikin muisktolle kun hälle kävi vähä kehnosti sen Lallinkans tuossa järvenjäällä.

Perillä oltiin hyvisajoin juuri sopivasti et kerettii laittaa teltat pydeen ennen iltapalaa.
Lauantain kiertoajelulla käytiin tutustumassa museoon mikä tekikin minuun suuren vaikutuksen, sillä niin mainioita laitteita siellä oli näytillä. Lisäksi kävästiin myös Uudenkaupungin automuseos katsastamassa vanhat saabit.
Loppuilta meni bändin soittaes ja rallikansan kehues ittiään kuka eniten kehtas.

Sunnuntain kotimatka olikin silkkaa ajonautintoa kun olin suunnitellu ittelleni mahtavan reitin jonka laitan tuonne alas lähinnä itelleni muistiin, sillä jos tulee tuonnesuuntaan vielä asiaa niin ajelen tuota samaa reittiä.

Tässä viel jokunen kuva viikonlopulta

Reitti mitä ajelin kotia, Klikkaamal pääsee tsuumailemaan

Viel videopätkä matkalta

Pystymettä 2018 Isojoki

Pystymettää lähettii viettämään Wolfin kans samalle paikalle mis sitä vietettii vuona 2014.
Viimeks sato koko viikonlopun mut nyt oli mitä parhain keli aurinko paisto ja pienes pakkases saatii patsastella Vanhankylän laitamilla.
Oli jälleen vuoden parhaat bileet, eli nyt eikö ootellaa seuraavaa pystymettää.
Täs viel muutama kuva rallista

Tässä kartalla kaikki Pystymetät joissa olen ollut

Veteraaniralli 2018

Veteraaniralli vietettiin olosuhteissa joissa ei voinut kylmästä valitella. Toki lauantaille sattui pieni sadekuuro, mutta sen ajan vietimme kylpylän saunoissa. Kävin kokeilemassa myös suolasaunaa jonka sanotaan pehmentävän ihoa. Suolasauna todellakin toimii sillä nyt kun kokeilen tuosta navan viereltä niin tuntuu tosi pehmeeltä, uskottava se on.
Tässä vielä muutama kuva Karjalohjan veteraanirallista 2018.

Emsettiralli

Mepäs lähettiikii Pikku-Aa:n kans käymää Mitzirallis. Ja heti ku saavuttii paikalle oli komeita kromattuja voimapesiä parkis

Pikku-Aa kävi tutustumas miten suunnitelmatalouden edustajat olivat majoittuneet.

Kyllä, tälläki jylhä-äänisellä rasvaruiskulla on kierretty enempi maailmaa kuin mitä normi pilottitakkiin sonnustautunut keravalaisnuori osaa ulkomaita edes luetella

Pystymettä 2014 Isojoki

on jälleen vietetty.
Viikonloppu keskellä mettää vesisateessa telttamajoituksella, mikä voisikaan olla haluttavampi tapa viettää lokakuun viimosta viikonloppua.
Perjantaina lähdin ajelemaan pienessä pakkasessa kohti Isojokea, eikä ennustettu lumisade saapunut. Lauantaina onneksi kaikki oli toisin ja vettä tulikin miltei koko päivän, tunnelmaa ei haitannut edes se että unohdin sadevaatteet lähtiessä kotiin.
Tässä vielä muutama kuva Pystymettästä ja iso kiitos kaikille tutuille ja tuntemattomille pystymettän kävijöille, ja nyt alkaa seuraavan pystymettän oottelu

Tässä kartalla kaikki Pystymetät joissa olen ollut

Pikainen käväsy Nordkappissa

Sain yllättäen pyhättömän viikon vapaata eli maanantaista perjantaihin. Hetken mietiskelin että mitähän kivaa sitä keksisi.
Ei tarvinnut kauaa miettiä kun päätin että minä lähden käymään Knivskjelloddenilla.

Koska tuonne niemenkärkeen ei pääse mopolla vaan sinne menee vaelluspolku, niin päätin että otan KickBiken mukaan. Minähän en kävele 😉

Matkalla ajaisin Altan wanhan postitien kautta, sillä sehän olisi siinä matkalla.
Pakko myöntää että Altan wanha postitie oli todella upea kokemus ajella läpi. Tie kulkee melkein kokonaisuudessaan puurajan yläpuolella eikä siellä tästäjohtuen ole ensinkään hyttysiä.

Knivskjellodden oli paha pettymys, ei paikkana (ehkä) vaan ilman puolesta. Koko vaellusosuuden (noin 8 kilometriä/suunta) oli pilvet niin alhaalla että kastuin läpimäräksi enkä nähnyt mitään. Kompuroin polun läpi kantaen ja työntäen Kickbikeä, sillä polku ei ollut ihan sellainen tasainen polku kuten olin kuvitellut 😉

Istuskelin Knivskjelloddenin kärjessä umpipilvessä märkänä palellen noin tunnin kunnes minulle riitti. Onneks mulla oli gepsi mukana sillä ilman gepsiä olisin eksynyt polulta jo tullessa, sillä en nähnyt oikeesti mitään tässä umpisumussa.
No gepsin avulla kompuroin kickbikeä työntäen takas moponluokse.
Knivskjelloddenissa olis ollu geokätkökin joka jäi sumussa löytymättä.
No ei auta tuonne pitää mennä joskus uudelleen jos kävis parempi tuuri ilmojen suhteen.

Päätin siis käydä Nordkappissa kaffella ja lämmittelemässä, sillä tiesin että siellä on kunnon turistirysä kahviloineen. Nodkappissa pilvet hieman väistivät ja pääsin ottamaan muutaman turistikuvankin.

Takaspin ajellessa ajelin samalla hieman pikkuteitä joita löysin Magerøyan saarelta. Kävin muunmuassa Honningsvågtunnelin päällä minne ei saanut ajaa sillä se oli sotilastie, koska olin kieltätaitamaton turisti niin ajoin sinne silti 😉

Kotimatka oli peree suunnitella Rovaniemen kautta sillä mun eturengas alkoi olla ihan sileä.
Loppumatkasta ei ole mitään kerrottavaa sillä nelostie on tylsä ajeltava kumpaansuuntaan tahansa.

Tässä viel jokunn kuva tuolta pikaselta reissulta

Tässä vielä teknistä tietoa reissusta, eli ajetun reitin profiili.
Profiilikuvaa klikkaamalla aukeaa reitti tsuumailtavaksi(hitaasti, mutta kyllä se sieltä tulee)

No, kannattiko ajaa viiteenpäivään 3500 kilometriä ja istuskella välillä markänä kylmissään umpi-pilvessä?

Kyllä kannatti, olen jo kotona ilmottanu että enskesänä jos Pikku-A pääsee kesäleirille niin minä taidan silloin kävästä Kirkenesissä ja Vardøssä

P.S. Mainittakoon vielä menomatkan ensimmäinen yöpyminen Kattilakoskella. kattilakosken leirintäalue Siellä ei käynyt pankkikortti, mutta omistaja antoi mulle tilinumeron paperilapulla ja sanoi että maksa sitten kun pääset takas kotiin. Muutenkin leirintäalueen pitäjän kanssa oli mukava jutustella. Jos liikutte sielpäin ni kandee yöpyä sielä. Kahden henden mökki saunalla 30 euroa ei minusta ole paha hinta.
Katsokaa alueen kotisivut.
http://www.tonko.cjb.net/

Hailuoto

image

Päätin mennä Hailuotoon kun täst oli hyvät muistot täst paikasta. No tämä on muuttunu rakennustyömaaks eikä tuonne rannanlähelle enää pääse telttailee, sinnekun on rakennettu jotai lomaosakkeita. Eipähän tartte tulla tänne enää. Ostin kaupasta perhepakkauksen grillilihaa, eli mulla menee lepposasti tämä loppuilta.

Valkeakoski

image

Makaus on pistetty pystyyn ja koht meen saunomaan.
Hyvin mahtuu kämppärille, johtuneeko vuodenajasta että tilaa on runsaasti.
Aurinkoises kelis sain ajella melkein kokomatkan, räyskäläs oli pien sadekuuro. Oli niin pien kuuro etten laittant ehkäs sadeasua päälle.
Valkeakoskelle saavuttuani rupes sataan mut käytin sen sateen hyödyks ja kävin pizzalla.
Näihin tunnelmiin päätän täältä tähän.

*tsup*

Posted from WordPress for Android

Perkele

image

Lähettii Pikku-A:n kans käymää ilta-ajelulla Onkiniemen kiikkukivellä.
Just ku tultii lähelle kivee ja päästin kaasun pois ni sillo kilahti.
Issikan moottori on nyt niinsanotusti yhtäpuuta. Ei kilise enää, kun ei oo yhtään likkuva osaa.

Siinä sit työnnettii Axelin kans mopoa tienlaitaa kunnes yks ihana naikonen pysähty ja hinas meidät Sysmään.

Miks mulle aina käy näin? Tekis mieli työntää issikka toho järvee ka unohtaa et mul on tuollasta murheenkryyniä ollukaa.

Voi perkeleen perkele en muuta osaa sanoa…

No eipä täs nyt voi muuta ku makoilla ja ottasko yhen kaljan, no sait ylipuhuttua.

Posted from WordPress for Android

Sysmä

image

Sysmän kämppäril on tehty uudistuksia. Huoltorakennukset on kaikki pantu uusiks, eli ne vanhat lahot tönöt on purettu ja tilalle tehty ihan vimpanpäälle hienot huoltorakennukset.

Posted from WordPress for Android

Taivalkosken Kontio

Albumien aarteet jatkuvat.
Kuva Taivalkosken Kontiorallista 1986.
Kuvassa syödään Harrin saamaa kalaa. Kuvassa siis Eija minä ja Harri, kuvan on ottanut Stuuba.

Taivalkosken kontioon ajeltiin Stuuban ja Eijan kanssa Norjan kautta.

No tags for this post.