Suotaival

Käytiin Jimin kanssa sunnuntaina kävelemässä tuo Torrosuolla oleva suotaival reitti joka oli pituudeltaan 8 kilometriä.
Alkuun oli tehty hyväksi kulkea myös liikuntarajoitteisille

Reitillä oli alkupäässä myös leveitä taukopaikkoja

Myöhemmin reitti tosin muuttui normi pitkospuu reitiksi jonne ei liikuntarajoitteisilla enää ollut mahdollisuutta kulkea.

Ihan kokoaikaa pitkospuut ei kulkeneetavoimella suolla

Pitkospuut oli uusittu ja vanhat puut oli kerätty kasoihin odottamaan poissiivousta, joten pitkospuut oli todella hyväkuntoiset kävellä

Kun saavuttiin suolta metsäosuudelle niin reitti oli todella hyvin merkattu

Ja välillä kuljettiin normi metsäpolkua pitkin

Todella upea reitti ja me Jimin kanssa tykkäsimme

Vuosi käyntiin Torronsuolla

Mikäs olisi mukavampi tapa aloittaa vuosi kuin menemällä sumuiselle suolle. Ensimmäisenä Torronsuolle mennessä huomaa että suon länsireunan pikkulenkkiin on satsattu ja pitkospuita on uusittu.

Sumuisella suolla on mukavan tunnelmallista kulkea


Suoseikkailu

Valmistauduttiin hyvin tulevaan suoseikkailuun viettämällä yö sivistyksen rajamailla. Tästä eteenpäin olisi vain kesyttämätöntä luontoa edessä.

Aamulla jaksoimmekin vaeltaa reippaasti pitkin kohmeistä suota.

Suon loppuessa alkoikin synkkä metsäosuus..

Outo tunne valtasi matkaajat sillä metsästä ei kuulunut mitään ääniä, ei lintuja eikä mitään. Oli aivan liian hiljaista, suorastaan aavemaista.

Pian selvisi syy metsän äänettömyyteen, sillä jouduimme kasvokkain metsän vaarallisimman eläimen kanssa.
Nimittäin edessämmä oli ilmielävänä metsiemme vaarallisin eläin R0;Forssalainen hankikantolukki”
Mekin jätimme kaiken syötäväksi kelpaavan lukille joten pääsimme nnipinnapin karkuun silläaikaa kun tuo peto söi eväitämme.

Koska Forssalainen hankikantolukki söi eväämme ei mellä ollut kahvinkanssa mitään syötävää. Siis ei pullan pullaa! Kaukea kohtalo matkalaisille.

Kahvinkeiton aikana Pikku-Aakin rupesi väsymään ja kyseli joko hän saisi mennä sisälle, sillä ulkona on kuulemma tylsää

Torronsuo

Kävin Lurrin ja Karvanaaman kanssa viettämässä aurinkoisen lauantaipäivän Torronsuolla ja suon ympäristössä. Mulla oli sii mukana Suolla elävä suosaatana ja turkulainen änkyrä. Lähtökohdat ei olleet kovin hääppöset, mutta päivästä muodostui mitä mainioin. Kevätmuutto näyttäis alkaneen, sillä kurkiauroja lenteli suotakohti ne tosin kääntyivät takas huomattuaan Lurrin suolla.
Päivä vietettiin Torronsuon aurinkoisilla pitkospuilla ja mikäpäs olisikaan ollut soveliaampi tapa aateloida hienopäivä kuin käristää makkarat avotulella.
Tässä ohessa muutama kuva suolta ja suon ympäristöstä

Pystymettä 2010 Torronsuo

Pystymettään meno tapahtui perinteisesti pikkuteitä myöten.
Pekka, Ryde ja lähti kakstahti pörnystä huolimatta ajelemaan issikan peräs kohti Torronsuota. Olin etukäteen jälleen suunnitellu reitin jota mentiin.
Tässä viel reitti jota klikkaamalla pääsee tsuumailemaan.

Tässä viel pienimuotonen kuvakooste pystymettästä

Pystymetät joissa olen ollut, kartalla tässä alla