Mad Adventure Days, Himos 2021

Nyt on ihka ensimmäinen Moto Days takana. Ja tapahtuma oli siis juurikin sitä mitä sieltä lähdin hakemaan, eli jumalattomasti ajamista pienillä hiekkateillä upeissa maisemissa.
Alla videoon tiivistettynä torstai ja perjantai eli punaisen ryhmä kuuden ajelua. Videos ei paljo jutella, mut eiköhän tapahtuman luonne tule tuosta selväksi.
Kaiken kruunasi kun sai kuunnella Tarmo Jormakan tarinoita Paris-Dakar ralleista!



Tässä vielä video lauantailta sininen ryhmä 2



Lahnajärven tiistaimiitti

Äkkiarvaamatta ja suunnittelematta päätin lähtä käymään Lahnajärven tiistaimiitissä. En ole ennen ollut näissä Lahniksen miiteissä joten en tiennyt käykö siellä minkäverran väkeä?
Yllätys olikin melkoinen kun homasin kuinka paljon motoja tuli paikalle matalalla riippuvista pilvistä huolimatta.
Alla viel muutama otos paikalla olleista mopoista

Kiertotie

Kävin tuossa ohimennen Somerolla. Ja nyt on pakko myöntää että en menny ehkä suorintatietä, vaan saatoin eksyö suorastaan kiertotielle.

Ja koska ilma oli suorastaan kesäisen lämmin niin mopoja oli melko paljon liikenteessä
Niin ja näinpä tuolla reissulla tuttujakin kun Holle oli ulkoiluttamassa Tigruaan.
Tässä viel pikku tuolta reissulta.


Musiikki: Neon Pearl – What You See


P.S Mikä siin on et vaikka tuon kameran linssin halkasija on vain noin 20mm niin ne kärpäset osaa lentää justiinsa siihen?

Kauden avaus Haltiala

Jälleen kerran on ajokausi polkaistu käyntiin, kuten niin monena vuotena jo aikaisemminkin.
Tälläkertaa Haltialassa olikin ennätysmäärä mopoja ja osallistujat laskettiinkin tälläkertaa tuhansissa. Mopoja oli ajeltu pitkin peltoja ja niittyjä kun tila yksinkertaisesti loppui kesken.
Mukava oli tavata vanhoja (osa jopa vuosikymmenien takaa)ja uusia tuttuja.
Jälleen todistettiin että moottoripyöräily ja Rock`n`Roll on nuorten poikien juttu, poikien jotka ikääntyy mutta eivät vanhene.
Ohessa pari kuvaa.

Triumph Scrambler 1200 XE

Se näyttää moottoripyörältä, se kuulostaa moottoripyörältä ja se tuntuu moottoripyörältä!
Hitto et nyt tullu minun mieleinen mopo markkinoille, harvoin on mikään mopo tuntunut näin hyvälle heti ensi kokeilusta alkaen.
Ajoasento on todella luonteva ja leveästä stongasta saa hyvän otteen ja trumppa on hyvin hanskassa. Nyt onkin tehty oikein kunnon scrambleri eikä mitään hipstereiden look-a-like vehjettä.
Koeajo lenkillä ainoana rajoittavana asiana oli jumalaton vesisade eli en päässyt oikein kunnolla kokeilemaan miten trumppa kulkee vitikossa. Yllättäen tämä tuntui hyvinkin samalta kuin Yamahan tenere, eli uskoisin että tällä on todella mukava ajella pieniä metsäteitä enkä usko että tämä olisi pienistä ilmalennoistakaan moksiskaan sillä niin hyvältä tämän alusta tuntui.
Menen kokeilemaan uudelleen joskus kun on hieman kuivenpi keli.
Tämän ensikokeilun perusteella aivan järkyttävän mukava mopo.

Iltalenkki

Käytii jälleen Hollen kans pikkase ajelulla. Ei menty pitkälle, mut reitit oli mielenkiintosia.
Päivän saldo oli yks kytkinvaijeri kun multa katkes vaijeri vitikos sekä yks kytkinkahva ku koivu tuli liian liki Hollea.
Mutta selvittii hyvin eikä tuosta jääny kuin pienet painajaiset Hollelle ensyöks 😉

Pikkase lipsuttii asvaltilta metsäteiden puolelle.
Täs viel reitti


Triumph Street Twin

Nyt sattumusten kautta kävi niin että pääsin koeajamaan Triumpin mukavan näppärää Streeet Twiniä.
Ensivaikutelma moposta tosiaankin oli että onpas näppärä. Pysty ja leveä ajoasento tekivät käsittelystä miellyttävän helppoa ja tällä onkin oikein mukava puikkelehtia kaupungin vilinässä tai kurvailla kesäisillä mutkateillä. Eikä tämä vierastanut edes maaseudun kelirikkoisia hiekkateitä, joissa ajaminen oli jopa yllättävänkin mukavan tuntuista johtuen pyörän keveydestä ja mukavan enskamaisesta ajoasennosta. Edes alla olevat katurenkaat eivät haitanneet rospuuttotiellä ajamista sillä twinin luistonesto piti huolen että mitään yllättävää ei päässyt tapahtumaan, tosin tämä samainen luistonesto esti ylimääräisen leikkimisen. Välillä tuntuikin kun yritti lähtä mutkasta hieman miehekkäämmin että mopon luonne kuolee alta pois tehden ajamisesta paikoin tylsähköä.

Pienellä mutkaisella pinnoitetiellä ajaminen sensijaan tuntui hauskalta ja tien pinnoitteessa olevien reikien pujoittelu oli hauskaa ja helppoa joten mopo tuntui olevan kotonaan tällaisilla teillä.

Toki parintunnin ajamisen jälkeen pyörän kovuus alkoi tuntua minun keski-ikäisessä takamuksessa eikä hiekkateiden nimismiehenkiharat tuntuneet enää oikein mukavilta.

Päätinkin kaffe ja tankkaustaukojen jälkeen siirtyä baanalle että kerkeisin kotiin vapun viettoon ennen pimeää.

Baanalla pystystä ja leveästä ajoasennosta olikin mukavuus poissa ja jonkinaikaa ejettuani huomasin haluavani jonkinlaista pientä tuulisuojaa eteeni jottei ajaminen tuntuisi niin tangoissa roikkumiselta. Muuten mopo pysyi hyvin ja vakaasti moottoritievauhdissa vaikka trumppa rupesikin tuntumaan pieneltä.

Poistuin baanalta ja ajelin pienenpiä teitäpitkin kotiin nautiskellen mutkista ja Vans&Hinesin tuottamista mukavan pehmeistä pakoäänistä.

Tässä oiva pyörä kaikille hipstereille, kyllä tällä kehtaa näyttäytyä mopotapaamisissa. Tämän kanssa ei tarvitse mittavaa motoristihistoriaa. Pyörän helposta käsiteltävyydestä johtuen ei tule niitä noloja läheltäpiti tilanteita kahviloiden pihoissa.

Pientä haaveilua

Käytii :n kans ajelulla ja löydettii prätkäliike jos oli kahvia ja keksiä tarjolla ni päätettii poiketa. Vaik en mä sen keksin perää sillee ole 😉
Vähä piti samalla haaveilla uudesta moposta, tuo olis vielä ihan älyttömän halpa. Alle kolmesataa kuussa!

Stadin pärtsäreiden rompetori

Oikein hyvää isäinpäivää kaikille isukeille!
Mekin lähettii Pikku-Aa:n kans viettää yhdessä laatuaikaa isäinpäivän kunniaks ja mikä olisikaan ollut parempi paikka tuohon kuin Stadin Pärtsäreiden järjestämä Lohjalla.

Vaikka tultiinkin takas tyhjin käsin niin mukava oli katsella hienoja aarteita sekä tapailla tuttuja.
Olisihan siellä ollut tarjolla vaikka mitä aarteita, kuten siisti TR1:nen ja viereisellä tiskillä siihen sopiva Rickmanin kate ja ja ja ….
Tokihan me pisteltiin Pikku-Aa:n kans perinteisesti grillimakkarat tuulensuojaan kiertelyn lomassa.
TUossa pari kuvaa romppeilta

Veteraaniralli 2016 Virolahti

Veteraaniralli meni ja oli minusta järjestetty todella komeissa puitteisa ja koska ilmakin oli suosiollinen niin eipä ole moittimista mistään. Eli iso kiitos järjestäjille minunpuolestani!

Vaikka läksin reissuun yksin niin ei tarvinnut yksin olla ja olikin mukava tavata tuttuja ja tuntemattomia ja puhua mieliaiheestani eli moottoripyöristä.

Minusta Veteraaniin mennään tapaamaan ihmisia ja katsomaan pyöriä, niinpä tapasinkin jälleen paljon ihmisiä ja näin komeita mopoja. Tässä koosteessa kuvia joistain mopoista. Viikonlopusta jäi hyvä mieli eikä edes sunnuntain kotimatkan kovat vesisateet latistaneet mielialaa.

Speed Triple

Vein tänään mopon huoltoon, siis ketjun ja rattaiden vaihtoon, sain liikkeestä vastentahtoisesti Triumph Speed Triplen käyttööni siks ajaks kun mopo on huollossa.
Speed Triplehän on sen näköinen mopo ettei mulle edes ikuna olisi tullut mieleen pyytää tuollaista laitosta koeajoon, mut nyt se tuli vähä niinku vahingossa.
Läksin ajelemaan Trumpalla duuniin ja voi mahoton kuinka mukavalta Speed Triple tuntuikaan, moottori oli mukavan tuntuinen ja jarrut oli suorastaan käsittämättömän hyvät kun on tottunu tuollasiin -90 luvun jarruihin. Näitä jos runttas samoin ku suzukissa nii oli vaarana ettei lentäny ite kyydistä. Speed Triple oli niin mukavan olonen ajeltava kaupungissa et ihan vahingossa ajoin duunipaikan ohi Tampereen läpi melkei ylöjärvelle. Takapäin päätin ajella Nokian kautta et pääsisin myös baanalle kokeilemaan Speed Tripleä.

Olen aina ihmetelly et miks nykynuoret ajelee mopoillansa milloin keula, milloin perä pystyssä ni nyt tiedän. Ne ajaa silleen koska ne pystyy! Tällasilla laitteilla se on mahollista ja miltei itekki rupesin temppuilemaan