Rajamäen tykkitornit

Tänään päätin vierailla historiallisesti tärkeässä kohteessa, joka samalla valoittaa Suomalaista mielenmaisemaa.

Ennen sentään tiedettiin mikä tässä maassa on oikeasti tärkeää ja puolustamisen arvoista, nimittäin viinatehdas!
Niinpä Rajamäelle onkin rakennettu suojaksi kaksi valtavan kokoista tykkitornia

Sohvaostoksilla

Nyt koska meillä on uusi talo hankittuna niin päätettiin Pikku-Aa:n kanssa käydä hankkimassa uus sohva meidän uuteen kotiin.

Löydettiinki todella hyvä putiikki jossa oli myynnissä hienoja vintake sohvia. Myyjä kehui että nämä ovat aitoa retroa eikä mitään uusiotuotantoa.

Nämä ovat kuulemma niin autenttisia että osassa sohvista on hiirenpesätkin valmiina, ja toisin kuin Ikean vastaavat sohvat niin näitä sohvia ei tarvitse rakentaa kotona mistään rakennussarjasta.

Talon ostossa.

Lähettii Pikku-Aa:n kanssa talokaupoille. Löydettiiki melko mukava talo kauniista maisemasta jossa naapureistakaan ei ole haittaa.
Myyjä vaikutti luotettavalta kaverilta ja hän kertoili meille talosta varsin asiantuntevasti.

Talossa on välimerentyyliset ikkunaluukut, jotka on hyvä sulkea jos vaikka myrsky yllättää. Lisäksi talon erikoisuus on planetaariokatto. Kun talossa sisällä katsoo päivällä ylöspäin niin näky on todella sanoinkuvaamattoman kaunis, on kuin katsoisi välkehtivää tähtitaivasta. Tämä erikoisuus tosin nostaa hieman talon arvoa, mutta myyjä kertoi että se myös säilyttää arvonsa. Ainut haittapuoli kuulemma on että sateella saattaa hieman tihkua vettä sisään, mutta talo on kuulemma siitä erikoinen että menee myöskin itsestään takaisin ulos erityisen harvan lattialaudoituksen kautta. Myyjän mielestä tämä on todella nerokasta sillä muutoinhan talo aikaamyöten täyttyisi vedellä.

Lisäksi talon ehdoton erikoisuus on niinsanottu mikrorihmastoilmastointi. Tämä kuulemma takaisi että talo pysyy kovimmillakin helteillä mukavan tasaisen kosteana eikä tässä talossa kuulemma tulisi yllätyksenä samanlaisia sisäilmaongelmia kuin Riihimäellä sattui Katajan talossa.

Talo on oikein viehättävä ja talon kovalla rahalla patinoitu ulkonäkö on joka euron arvoinen.
Myyjä vaikutti todella rehdiltä ja hän luovuttikin talon avaimet meille 5000 euron käsirahaa vastaan. Paperit talosta kuulemma tehtäisiin ensi viikolla kun myyjä oli ne nyt kuulemma unohtanuyt siskonsa luoksen Tartoon.
Niin että ämua saa nyt onnitella ku olen talon omistaja

On se lystiä

Vaik mul on noita muitakin mopoja niin kyllä issikalla ajamises on sitä jotain ihan omanlaista tunnelmaa. Senku rallattelee menemään pitkin maalaismaisemaa ilman sen kummempia huolia.
Olen jo kasvanu yli siitä et pitäis olla aina kaikkein nopein tai hurjin tai kovin kanttailemaan.
Mulle riittää et oon kaikkein komein!

Unelmakämppä

Löydettii Pikku-Aa:n kanssa Riihimäeltä meille sopiva kämppä. Pientä pintaremonttia ja tuo olis valmis asuttavaks. Alakertaan lastenhuoneet. Siellä olis kalteritki valmiiks ikkunoissa ni ni ei lapset karkailis.
Keskikerros jätettäis tyhjäks. Minä ja Jaana mentäs yläkertaan, olis hienoo jos meidän ja lasten välisssä olis yks tyhjä kerros 😉

Pärnu

Päätettiin Pekan kans viettää ajeluviikonloppu Pärnus. Perjantaina lautal yli ja keula kohti Pärnua. Tukikohdaks oli valittu Aleksandri bub josta huone varattu etukäteen.
Lauantai ajeltiin ja käytii katselemas Helmen luolia ja linnoja jonka jälkee pikkuteitä Latviaan ja bongailtii lisää linnanraunioita. Tie oli välil niin kinttupolkua et arvelutti mun yhdistelmän mahtuminen.

Sunnuntai aamun ajeltiinki sit räntäsatees Pärnusta Tallinnaan ja olenkin ruvennut etsimään mistä löytyis kolmen kilovatin kahvalämppärit ettei aina olis sormet jäässä. Tuossa muutama kuva reissulta

Kuvaa klikkaamalla pääsee tarkastelemaan ajoreittiä tarkemmin

parnu

Hyppyri

Ei siis hyppyrimäki niinku Suomalaisin on tapana rakentaa, vaan pelkkä hyppyri. Neuvostoliittolaiset on tehny tost suksilla pituushypyst astetta rankemman lajin, kun vauhti on otettu tasamaalla lykkimällä.
Niin siis jos tää vanha Porkkalan vuokraajan aikuinen rekennelma on ollu hyppyri. Voihan se olla että tuo on ollu ihan tavallinen bussipysäkin katos joka ei ole osunu tienlaitaan, vaan keskelle mettää