Pystymettä 2010 Torronsuo

Pystymettään meno tapahtui perinteisesti pikkuteitä myöten.
Pekka, Ryde ja lähti kakstahti pörnystä huolimatta ajelemaan issikan peräs kohti Torronsuota. Olin etukäteen jälleen suunnitellu reitin jota mentiin.
Tässä viel reitti jota klikkaamalla pääsee tsuumailemaan.

Tässä viel pienimuotonen kuvakooste pystymettästä

Pystymetät joissa olen ollut, kartalla tässä alla

Pirunvuori

Veteraanirallista kotiinpäin ajaessani päätin käydä katsastamassa Pirunvuoren.
Pirunvuori sijaitsee Sastamalassa Ellivuoren hotellin kupeessa.
Hotellilta on opasteet vuorelle sekä pirunluolalle.
Paikalla ei ole varsinaista ajokieltoa, mitänyt kyltti jossa lukee että hiihtoreitti.
Koska kesä oli varsin vähäluminen niin päätin ajella hiihtouraa pitkin issikalla niin pitkälle kuin päsisin.
Pääsinkin melko pitkälle, sillä pääsin pirunlinnalle joka on joku rekenneltu matkailumaja entiä?
Vielä jouduin patikoimaan noin 300 sataa metriä ennenkuin pääsin pirunvuoren huipulle, josta olikin melkoiset näköalat. Siis olisi ollut ellei venäjän savut peittäisi näkyvyyttä. Näköalatasanteen alapuolella sijaitsi varsinainen Pirunluola, joka näytti niin epäilyttävältä että en sinne sisään lähtenyt. Tyydyin siis katselemaan viereltä ja astelemaan uljaan kiviportin läpi.
Paikka siis on hyvinkin kivikkoista ja lohkareista.
Hyvinkin näkemisen arvoinen paikka.
Ohessa muutama kuva pirunvuorelta

Vene

Olen useinkin ajatellut hankkivani veneen. Ja kun asustelenkin merenrannalla niin se olisi tavallaan luonnollistakin. Mutta kun oikein ajattelen niin eipä mulla taitaisi olla sille kuitenkaan mitään käyttöä ja sille luultavasti kävisi näin.

Joku noissa veneissä kuitenkin viehättää kun tykkään kuljeskella pitkin rantoja ja kuvata noita veneenraatoja. Liekkö saaristossa vietetty lapsuus jättänyt jälkensä, mene ja tiedä?

P.S Kuva ei ole Turussa otettu vaikka tuo erehdyttävästi Turulta näyttää…

Aja varovasti isi!

Kävin toivottamassa hyvää matkaa vanhemmilleni jotka lähtivät talveksi Espanjaan ja Marokkoon.
On jälleen se aika vuodesta kun koukkupolviset eläkeläiset pakenevat maasta etelän lämpöön. Hitto kyllä niitä lapsia tehdään, mut ei niistä sit huolehdita. Jätetään lapset tänne kylmään pohjolaan heitteille oman onnensa nojaan ja ite karataan etelän lämpöön heti kun pikkasen pakastaa. Edesvastuutonta sanon minä!

Sain palautetta!

Sainpas oikein sähköpostin muodossa palautetta ottamastani kuvasta.
Kysehän siis on tästä tämänviikon viikonkuvasta:

Minun yritys oli otta mahdollisimman tunteisiin vetoava kuva itsensä satuttaneesta pikkupojasta. Osittain jopa siksi että lapsia yleensä kuvataan vain iloisina ja kammattuina ja taitaa joku jopa meikata kakaransa kuvia varten.
No minä siis halusin kuvallani herättää tunteita ja kuvasin Pikku-A:n niin karuna kuin hän tuolla hetkellä oli.

No minä siis sain palautetta kuvasta.
Otsikkona oli Viikonkuvasi 45/20
Ajattelin jo otsikon mukaan että olen onnistunut kuvassasni kun joku näkee vaivaa ja lähettää oikein sähköpostia!
Mutta ei….
Palautteessa luki:
Voisit poistaa karvat kuvasta, muuten ihan kiva.

Perkele. Kuvassa on pieni poika nenä veressä ja näyttäisi että hampaitakin puuttuu ja minä saan palautetta että poista karvat muuten ihan kiva.
Hitto, siinä sitä on kuvanlukutaito huipussaan kun kuvasta karvat löytää 😉

No meinasin olla noteeraamatta tätä palautetta, mutta päätin kuitenkin vastata tähän palautteeseen, en sähköpostilla vaan tällä blogimerkinnällä.
Ensin meinasin että perustelen miksi jätin karvat kuvaan, mutta tulin toisiin ajatuksiin ja vastaankin vai lyhyesti ja ytimekkäästi että:

HAISTA PASKA karvoinesi!!!