Halkeama

Vattusaares on kummallinen halkeama kalliossa. No halkeama ei sinällään ole kummallinen vaan se että halkeaman täyttää toinen kivilaji.
Ei mitään irtokiviä vaan ihan kiinteää kalliota mutta ikäänkuin se olisi jälkikäteen tuohon halkeamaan valutettu.
No minusta tuo on outoa enkä ole tuollaista muualla nähnyt.

Ilmeisesti tuo kallio on graniittia ja tuon kalkeaman sisällä on jotain muuta kivieä. Olisko kalkkikiveä?

Korkeanpaikanleiri

Pidettii poikienkans pieni harjoitusleiri kalliolta hyppimisee.

Vaikka matka Vattusaaree oli valtavan pitkä ja keli suorastaan vaarallisen myrskyisä, niin luotimme risteilijäni merikelpoisuuteen ja läksimme matkaan.

Uhmaten tuulia, sateita, trompeja, pakkasia ja pyörremyrskyjä pääsimme kuin pääsimmekin valtameren keskellä sijaitsevalle Vattusaarelle.

Hetken valtavasta merenkäynnistä levähdettyämme rupesimme hyppelemään Vattusaaren pilviin asti kohoavilta kallioilta, sysimustaan kivikkoiseen alla vellovaan mereen.
Näitä kallioita ei suotta kutsuta leskentekijöiksi.
Tälläkertaa oli luonnonvoimia väkevämpiä ja saimme taltutettua Vattusaaren vaarallisenkorkeat kalliot.

Olipas kylmä

Käytiin Pikku-A:n kanssa taas Vattusaares. Kun oltii lähdös ni Jimi sano et mennää prätkällä.(Minä itsekseni totesin että kylläpäs onkin isänsä poika)
No koska pakkasta ei ollu ku - ni pätettiin lähtä prätkällä.
Parkkiksella totesin et hittolaine Issikas on ihan tyhjä. Issikas on sellanen ominaisuus et sillä voi ajaa ilman akkua, mut sitä ei saa käyntiin ilman akkua. Ilmotin et ei mennä prätkäl, nyt pitää kävellä.
Jimi ilmotti et hän ei lähde ensinkään kun ei halua kävellä (Nyt ei ole enää mitään epäilyksiä, kyl se on mun poika)
Eipä auttanu sit kun lähteä Axelin kans kahestaa.

Käytii muuten muksuna aina hyppimässä noilta kallioilta uimaan. Oli pirun hauskaa, onneks äiti ei tiedä…