Eli Prätkäilyä, Polkuvaellusta, Pulikointia järves ja tietty Eväiden syöntiä ulkona.
Täl kertaa oltii Meikolla
Jaanan piti viel kotimatkalla päästä kokeilee Veikkolan uusia kuntoportaita. Mulla kun on tuo korkeanpaikan kammo niin päätti pysyä maassa 😎
P.S Nähtii kesän eka kyy eikä Jaana kiljunu melkei yhtää
Käytii Pekan kans ekan kerran fribaamas tänäkesänä.
Olen nyt korjannu tuota Suzukia koko alkukesän. Vaihtanu kahvoja ilmannu jarruja ja vaihdellu tiivistesarjoja.
Mutta koska Susna vaan kävi huonosti niin päätin et putsaan kaasarit.
No kaasarit pöydälle levälleen ja putsausoperaatio känyntiin.
Jossainvaiheessa tyytyväisenä kaikki takas nippuun ja eiku Susna baanalle. Perkele ei käyntiin 😉
Kovaa akun lataamista ja sit uus yritys. Läks käyntiin mut kävi huonosti.
Täsvaihees heräs epäilys et oon mogannu kaasarijumpas jotenki, joten eiku operaatio uusiks.
Kaikki taas irti ja kaasarit pöydälle ja levälleen. Nyt olin todella huolellinen ja tein kaikki todella huolellisesti. Jälleen kaikki takas kasaan ja kokeilemaan. Perkele, kävi vieläki huonosti kun kävin lenkin heittämässä.
Mieles kävi jo että tästä tulis hyvä poijunpaino tuonne pursiseuralle.
Ajattelin et ei auta ku purkaa viel kerran, mut ennenkö purin mitää ni kokeilin et käykö kaikki pytyt. Sehän selviää kätevästi ku laittaa koneen käyntiin ja kokeilee lämpeneekö käyrät, niin sormilla tietenki.
Loppu tulos oli et poltin kolme sormenpäätä, mut neljäs jäi polttamatta ku käyrä oli ihan kylmä.
Olin jo voitonriemuinen ja alottelin mopon purkamista hyvillä mielin sillä nyt ei tartteis purkaa ku yks kaasari.
Ennenku revin kaasareita irti ni päätin piruuttani kattoa tulpat. Hitto eikös yks niistä ollu pimeenä, kokeilin tulppaa viel naapuritulpanjohdos ni pimeenä se oli siinäki. Eiku Motonettii ja ostin yhen uuden tulpan.
Mopo kasaan ja kokeilemaan, hitto käy kö enkeli.
Kamat päälle ja kokeilemaan pohjoiskirkkonummen parhaille motskariteille. Aivan upeeta, siis mahtavaa.
’
Koko perkeleen kaasarijumppa oli turhaa, mut mulla on nyt luultavasti puhtaimmat kaasarit tälläpuolen Uralia ja Suzuki tuntuu jälleen aivan uskomattoman mageelta mopolta.
Tässä pien video koeajolenkiltä
Käytii Pekan kans fribaamassa ja tekis mieli kysyä et arvatkaa kuka voitti ton matsin 😉
Ajanpuutteen vuoksi en viitsi mainita mitään siitä toisesta kierroksesta. Käytii Bembölen kahvituval hörppimäs kaffet pelin jälkee. No kotimatkal taas pikkase oikasin et pääsin nopeemmin kotii.
Nähtii Pikku-A:n kanssa eräällä kätköilyreissulla näin magee nojapyörä.
Geokätköjä etsiessä sitä tulee mentyä paikkoihin joihin ei muuten tulisi mentyä. Sehän siinä osittain jujuna onkin.
On kuitenkin mukava huomata että joisakin paikoissa on otettu huomioon, että kaikki kätköilläkävijät eivät ole enää pikkupoikia. Tuotakin siltaa oli mukava lampsia ylöspäin pelkäämättä että satuttaa itseään ikävässä kivikossa.
Kickbikella tuosta vielä pystyi menemään, mutta rollaattorille tuo on jo menemätön paikka
on tääl ollu paljon kulkijoita kun on sammalet kalioilta noin tarkkaan kulutettu
Pohjolan kurapyöräilijöillä on sellainen mukava harrastus, kuin kuvasurauttelu.
Joku siis ajaa johonkin outoon mestaan ja ottaa valokuvan pyörästään siellä paikassa ja pistää sen esille.
Muut koittavat löytää paikan ja löydettyään ottavat kuvan omasta pyörästään samassa mestassa. Tämän jälkeen ovat oikeutettuja laittamaan jonkin uuden mestan muille etsittäväksi.
Koska Pekka on ihan oikea kurapyöräilijä niin hän houkutteli minut mukaan eräälle tällaiselle kuvajahdille. (Sanottakoon että minua oli hirmu vaikea suostutella mukaan)
Sovittiin treffit bembölen kahvituvalle, josta lähdettäisiin tuota tuntematonta paikkaa metsästämään.
Tiedossa oli että mesta on jossain ämmänsuon ympäristössä, mutta missä oli meille vielä arvoitus.
Ensin aateltiin että se on jossain siinä krossiradan ympäristössä ja ajelinpa minäkin sivuvaunu iiiceellä sen krossiradan läpi. Radan takana olevia enskapolkujakin ajeltiin melko pitkälle, kunnes tuli vastaan iiceelle läpipääsemätön kivikko.
Ei muuta kuin sitkeesti kiertämään ämmänsuon ympäröiviä pikkuteitä kunnes lopulta mesta löytyi.
Kilometrejä kertyi Bembölestä vain noin 40 joten melkoisen monta mutkaa sattui meidän reitille.
kotimatkalle lähdettiin reippaasti erästä metsäpolkua seuraillen, mutta se tyssäsi polulle kaatuneeseen puunrunkoon. Ei auttanut kuin kääntyä takaisin ja ajella hikkateitäpitkin.
Oikein oli mukava ajelu ja jos joku joskus oikein kovasti houkuttelee niin saatan lähteä uudelleenkin vastaavaan juttuun mukaan.
Täs viel reitti mitä ajeltiin:
Niin ja ympäristöihmisille tiedoks.
Kun Pekka ajeli mun perässä niin hän kertoi että savua tulee vain toisesta pakoputkesta. Eli olen puolittanut päästöni.
Koittakaapa ite puolittaa omat päästönne!
Tässä viel kuvia tuolta kuvasurauttelulta
