Valoa kohti

Koska keli oli niin kovin komea ja lämmin niin päätettiin Pikku-Aa:n kanssa käydä pärtsäilemässä ja katselemassa pimuja.
Käytiin tapaamassa Helenaa ja Biancaa.
Pikku-Aa sai ulkoiluttaa Biancaa kun on nykyään niin kovin innostunu noista koirista.

Gyprock

järjesti avointenovien päivän johon tiettu Pikku-Aa:n kans mentiin. Paikalla oli myös Duudsonien Jarppi, joka osoittautui prätkäjätkäksi.

Otettiin Pikku-Aa:n kans vähän välipalaa kun tarjottiin eli: kahdeksan grillimakkaraa, neljä pullaa, kilo keksejä ja yksi kahvi. Sit lähettii kotiin päikkäreille.

Geocache GC1NK7F – Ior Bockin Temppeli

http://coord.info/GC1NK7F

On helppo päätellä Miksi Ior Bock etsi temppeliään täältä, sillä niin kovin hienoja on kalliot käytävineen ja luolineen täällä Herra Bockin kaivausten takana.

Toki kaikkihan sen tietää että temppeli oli vain silmänlumetta sillä kaivauksissa oli kyse Ior Bockin kulta-aarteesta joka yhä edelleen on löytämättä!

Joku voisi tosin ilkeämielisesti ajatellä että herra Bock ei saanut ikinä muuta aikaan kuin valtavan kuopan joka on hiljalleen täyttynyt vedellä, mutta tämä on täysin väärä käsitys.

Nimittäin juurikin tuosta kuopasta louhituista kivistä on rakennettu Espooseen valtava kivilinna.
Kivilinnan rakensivat Vaasanseudun venäjänkielinen muslimiosasto kiitoksena Ior Bockin hengellisestä johtajuudesta.

Sittemmin linnalle kävi huonosti sillä Turkulaiset kävivät linnan varastamassa Ruotsalaisten punavihreässä kuplassa asuvien toisinajattelijoiden kanssa.

Ikäväkyllä Linnasta ei tullut uudelleen koottuna enään yhtäisoa kuin mitä se oli Espoossa ollut sillä nämä tunarit hävittivät osan kivistä huumepäissään. Jäljelle jääneistä kivistä kasatun pikkulinnan nimeksi sittemmin Turunlinna. Tuohon linnaan olisi kiva käydä tutustumassa jos se vain olisi mahdollista, Turkulaiset nimittäin hävittivät linnan sillä kukaaan ei enään tiedä mille puolen jokea se on rakennettu.

Geocache GC5FD0E – The lost bunker.

http://coord.info/GC5FD0E
Pikku-Aa:n kanssa käytiin etsimässä kadonnutta bunkkeria, emme tosin löytäneet bukkeria mekään. Liekkö tuossa alla olevassa tarinassa vastaus miksei bunkkeria löydy.

Kadonneen bunkkerin tapausta ryhtyi Jeltsinin aikaan,kun arkistoihin pääsi, selvittämään Suomi- seuran väki. Selvisi pitkän arkistorupeaman jälkeen seuraavaa: Kun linnoitteita räjäyteltiin, tämä ei normaalista tuhoamispanostuksesta hajonnut mistään kohtaa. Linnoitustöistä vastanneita insinöörikapteeni Judenitsia ja sotilasmestari Kopulovia kuulusteltiin tiukasti. Miten moinen laadun muutos on ollut mahdollista ? He pysyivät sitkeästi kertomuksessaan: Kerran pari päivää juopoteltuaan olivat saaneet idean kokeilla täysin normeista poikkeavaa betonireseptiä. Asian arkaluontoisuuden arvaten koostumus oli kirjoitettu vain käsin ohuelle kopiopaperille. Kaksikko ei silloiseen humalatilaansa vedoten muistanut mitään reseptin sisällöstä. Paperia ei etsinnöistä huolimatta löytynyt, mutta lopulta plutoonan kirjuri Tsitshikov tunnusti nähneensä sellaisen paperin insinöörikapteenin manttelin taskusta ja koska hänellä ei ollut palaakaan sätkäpaperia, oli hän käyttänyt sen mahorkkasätkiinsä. Komentaja Kabanov määräsi bunkkerin sahattavaksi kokonaisena irti ja niin se Siuntion asemalla lopulta nousi panssarivaunulavetille, siirtyi Upinniemen satamassa laivaan ja vietiin tutkittavaksi huippusalaiseen tutkimuslaitokseen Tseljabinskiin. Koostumuksesta ei täyttä varmuutta saatu, mutta yksi erikoinen osamateriaali selvisi: Käytetty oli Karjalan männyistä valutettua pihkaa. Kolmikko sai pitkät työleirituomiot. Heidät rehabilitoitiin Gorbatsovin aikana. Judenits ja Kopulov anoivat ja saivat myöhemmin luvan Suomenmatkaan perustelunaan nähdä vielä kerran kauniit Suomen maisemat. Kerrotaan heidän viettäneen kaksi viikkoa tuttuja paikkoja katsellen ja asuneen Rehabilitation Centre nimisessä kylpylässä.