Lähdettii Pekan kanssa fribaamaan ja päätettiin mennä Sammatin radalle. Ei kuitenkaan menty sinne ihan tavanomaisinta reittiä, vaan otettiin niinsanotut maisemareitti.
Viro ja Latvia kevät 2024
Käytiin Pekan kanssa ajelemassa Virossa ja Latviassa. Reissu tuli melko nopealla aikataululla joten ei keretty suunnittelee mitää erikoista, kunhan lähettii ajelee. Ajeltii pieniä ja viel vähä pienempiä teitä pitkin.
Täs koko neljän päivän reissu tiivistetty reiluun kuuteen minuuttiin.
Tässä viel ajettu reitti
Prätkämessut 2024
Olipas mukava jälleen käydä katselemassa mopoja ja tapaamassa tuttuja
Innostuin ja otin messuilla oikein muutaman kuvankin
Sivarimiitti
Koska en saanut kyytiläisiä mukaan, niin menin soolopyörällä
Pystymettä 2022 Karvia
Olipas jälleen oikein enstex kiva reissu!
Ilmakin suosi pystymettän kävijöitä näyttämällä koko kirjon. Oli lämmintä, kylmää, kuivaa, sadetta, tyyntä ja myrskyä. Matkaa viikonlopulle tuli melko tarkkaan 700 kilometriä kottoota kotiin, mutta kyllä se kannatti. Iso kiitos järjestäjille paikka oli mitä mainioin.
Nyt eimuuta kuin odotellaan seuraavaa Pystymettää.
Täs muutama kuva
Pieni video reissusta
Tässä kartalla kaikki Pystymetät joissa olen ollut
Sivareiden syysmiitti Sysmäs 2022
Kyllä on kelit taas ollu kohdallaan syysretkel. Eihän tältäkään reissulta selvitty ilman ihan pikkiriikkistä remonttia. Onneks osasin ite korjata… eiku siis osasin soittaa oikealle ihmiselle 😎 Iso kiitos Jarille.
Tässä viel pien video päivän touhuista
Moto Adventure Days, Himos 2022
Jälleen tuli vietettyä erityisen hieno pitkä viikonloppu Jämsässä.
Tässä viel lyhyt kooste viikonlopusta
Museoreissu
Päätettiin lähtä käymään museossa ettei kokokesä mene pelkästään mopohommissa.
Tutustumisen arvoiseksi museoksi valittiin Mommilan kyläpuodin puotimuseo. Tietysti sinne mentiin mopoilla, mutta suorinta tietä. Tämänhän oli tarkoitus olla museoreissu eikä ajelureissu.
Jokatapauksessa se oli kokopäivänreissu.
Tässä viel pieni video reissulta
Yamaha Super Teneren koeajo
Nyt kävin koeajolla mukavalla vehkeellä, nimittäin Yamaha Super Tenerellä. Nyt on pakko sanoa että oli varsin miellyttävän oloinen laite, vaikka minä taisin pikkasen rikkoa sen
Tässä viel jonninjoutavaa jorinaa koeajolta
Pärtsäilyä
Käytiinpäs pitkäst aikaa Pekan kanssa ajelulla. Hienoja reittejä löytyy kun pikkasen poistuu kotinurkilta.
Täs viel pikkase videoo ajelusta
Jumbo Run 2022
Läksin käymään Jumbossa joka päästiin jälleen järjestämään kahdenvuoden tauon jälkeen. Tälläkertaa paikkana oli Virveliranta Hämeenlinna.
Jumbo Run pähkinänkuoressa: Ajelutustapahtuma, jota on järjestetty Suomessa vuodesta 1986. Alkuperäiset juuret tapahtumalle löytyvät Englannista vuodelta 1961.
Tapahtuma järjestetään yhteistyössä paikallisen kehitysvammaisyhdistyksen tai toimintakeskuksen
kanssa
Vaikka viikonlopulle oli luvattu sateita niin itse tapahtuma saatiin vietyä läpi ilman vesisateita. Kaikki tuntuivat nauttivan ajeluista sekä soppatykissä valmistetusta hernekeitosta.
Tässä viel pieni video mun reissusta.
Kesän eka fribakierros
Käytii Pekan kans ekan kerran fribaamas tänäkesänä.
Pystymettä Lappetelä 2021
Kyllä jälleen kelpasi ilmojen puolesta kun vuoden kohokohtaa eli pystymettää vietettiin Lappetelän metsissä. Paikka siis sama kuin vuonna 2016 joten reitti tänne olikin jo ennalta tuttu.
Lälhdettiin Wolfin kanssa matkaan jo torstaina ja ajeltiin Pieksänmäelle jossa oltiin yötä. Perjantaina jatkettiin kohti Iisalmea ja saavuimme Lappetelään mukavasti jo puolenpäivän aikaan. Väkeä ei vielä juurikaan ollut paikalla ja olitiinkin Wolfin kanssa herrat kuusi ja seitsemän. Kaikkiaan paikalle tuli väkeä noin 150 henkeä mikä on melkolailla normi määrä väkeä näissä kekkereissä.
Perjantaina kun vielä Pekka ja Matias saapuivat leiriin niin meillä olikin vakiojengi kasassa, mikäs tässä oli pystymettää viettäessä. Iso kiiton Wolfille ja Pekalle seurasta ja tietenkin iso kiitos Juhalle pystymettän järjestämisestä jälleen kerran.
Alla pien video meijän retkestä.
Tässä viel wolfien tekemä video https://youtu.be/je0uYhqx-tM
Sekä muutama kuva
Tässä kartalla kaikki Pystymetät joissa olen ollut
Irtiotto Arjesta!
Tulipas mukava irtiotto arjesta kun käytiin Pekan kanssa ajelemassa Hiidenmaalla ja Saarenmaalla. Pääsääntöisesti ajeltiin pieniä teitä pitkin ja katseltiin mitä vastaan tulee, ja tulihan sitä. Kyllä meni neljäpäivää mukavasti ja sain Pekasta jopa valokuvan jossa hän hymyilee! Tosin tiedän mitä kuva hymyilevästä Pekasta tekisi hänen imagollen niin en sitä nyt julkaise 😉
Ja täs viel pari kuvaa reissulta
Uintireissu
Koska sain siis otin vapaapäivän ni päätin lähtä uimaan. Ja koska Pekallakaan ei ollut kotona muutaku matonpesusta tarjolla ni hää läksi mukaan. Ajeltiin todella mukavia teitä ja polkuja ja sen jälkee oliki mukava käydä vilvoittelemassa. Pekkaa näkyy täs videol melko paljon ku hää on sellainen linssilude.
Melko pitkä video mut reitit oli vaa niin mukavia.
Sivuvaunu ja Trikepäivä
Lahden Moottoripyörämuseolla oli sivuvaunu ja Trikepäivä. Väkeä ei ollut kovinkaan paljon, mikä oli pelkästään hyvä asia näin korona-aikoina. Oli siellä joitain tuttujakin joten päivä meni mukavasti turistessa ja mopoja katsellen. Kotimatkalla käväsin kaffella kahvila Kesämopossa.
Täs lyhyt video reissusta
Sataa Hossaan ja sateessa takas
Tein pienimuotosen moporetken ajelemalla Hossaan.
Menomatkan Lahteen asti ajelin pikkuteitä ja kävin Ace Cafessa syömäs jonka jälkeen vatsatäynnä hyppäsin baanalle ja pysähdyin Manamansaloon yöks. No pari pikku pitstoppii oli matkalla. Kävin vaihtamas Jutakolla Joroisissa eturenkaan kun tuo entinen kulahti tuos baanal ihan kokonaan.
Pekan kans oli sovittu et tavataan Hirvaskoskella ja siit jatketaan kohti pohjoista.
No eipä jatkettu kovin pitkälle sillä sattui ihan järjettömät myrskyt meidänpäälle joten jäimme Hossan kansallispuistoon laavuun yöksi. Epäiltiin et eise niinpaljoo tuule et laavu lähtis lentoon, vaik teltat olis voinu lähteä.
Seuraavana päivänä päätettiin ajella TET reittiä alaspäin ja käytiin samal katsastamas Raatteentie. mut laihaks jäi valtavien sateiden johdosta tuo nähtävyyksien katselu.
Seuraavaks yöks otettiin Sukevasta mökki saunalla ja sateisen päivän ajeluiden jälkeen se tulikin tarpeeseen.
Sukevalt ajeltiin jälleen mielenkiintoisia reittejä kotiinpäin ja kiivettiin välillä oikein näkötorniinkin.
Alla pien video reissusta jolla nyt sattuneesta syystä ei ole juuri muuta kuin satees ajamista 😉
Viikonkuva 33/2019
Viikonkuva 25/2019
Viikonkuva 07/2019
Veteraaniralli 2018
Veteraaniralli vietettiin olosuhteissa joissa ei voinut kylmästä valitella. Toki lauantaille sattui pieni sadekuuro, mutta sen ajan vietimme kylpylän saunoissa. Kävin kokeilemassa myös suolasaunaa jonka sanotaan pehmentävän ihoa. Suolasauna todellakin toimii sillä nyt kun kokeilen tuosta navan viereltä niin tuntuu tosi pehmeeltä, uskottava se on.
Tässä vielä muutama kuva Karjalohjan veteraanirallista 2018.
Viikonkuva 44/2017
Virago
Koska tänään ei satanu melkein yhtää ni päätettii Pikku-Aa:n kans käydä vähä pärtsäilemäs. Ajeltii kattoo Jimin uutta kämppää Virkkalaan ja sieltä suorinta tietä Porkkalan kautta keravalle 😉
Motonetin pihas oli todella hieno Virago. Oon aina sanonu et Viragosta saa hienon ku vähän näkee vaivaa
Good Will Biker
Tänään tapasin oikein todella kovan mopomiehen Cafe Porkkalassa.
Good will Biker ei olekkaan mikätahansa mopopoika vaan oikea todellinen nykyajan sankari. Good will Biker eli Toni Hynynen ajelee rautaperseajoja ympäri eurooppaaa kolukiusattujen lasten hyväksi ja kilometrejä kesän aikana tulee noin 130000 eli on siinä Tonilla ajamista. Tällaiselle toiminnalle minä nostan hattuani toivotan hyviä ja turvallisia kilometreja Tonille että saa urakkansa suoritettua.
Stadin pärtsäreiden rompetori
Oikein hyvää isäinpäivää kaikille isukeille!
Mekin lähettii Pikku-Aa:n kans viettää yhdessä laatuaikaa isäinpäivän kunniaks ja mikä olisikaan ollut parempi paikka tuohon kuin Stadin Pärtsäreiden järjestämä rompetori Lohjalla.
Vaikka tultiinkin takas tyhjin käsin niin mukava oli katsella hienoja aarteita sekä tapailla tuttuja.
Olisihan siellä ollut tarjolla vaikka mitä aarteita, kuten super siisti TR1:nen ja viereisellä tiskillä siihen sopiva Rickmanin kate ja ja ja ….
Tokihan me pisteltiin Pikku-Aa:n kans perinteisesti grillimakkarat tuulensuojaan kiertelyn lomassa.
TUossa pari kuvaa romppeilta
Syysretki Sysmään
Lähettii Pikku-Aa:n kans syysretkelle Sysmään kun siel oli sivareiden syysmiitti. Eli siis vietettiin viikonloppu demilitarisoidulla alueetta jossa kieltäydettiin aseista koko viikonlopun ajaksi. Minä olin hyvin varustautunut, sillä mulla oli mukana isa, poika ja yksi pullo pyhäähenkeä. Tata ja Mamma tulivat kieltäytymään aseista kanssamme viikonlopuksi.
Perjantai-ilta meni saunoessa ja syödessä, mitäpä sitä muutakaan. Lauantaina lähdettiin Pikku-Aa:n kanssa tutustumaan Päijät Hämeen luonnonpuistoon joka olikin oikein hieno paikka ja metsäretkeily kannattaa aina. Illalla jälleen saunottiin ja käytiin Pikku-Aa:n kanssa uimassa vaikka Axelia se hieman jänskätti, mutta reippaasti tuli veteen ja pois sieltä suorastaan nopeasti 😉
Tässä viel muutama kuva reissulta
Yamaha V-max
Kävin tänään koeajamassa tuollaista sanottakoon että suorastaan legendaarista mopoa!
Mihinkäs muualle tuollasta tehopeliä voisi lähteä koeajamaan kuin pienelle kuoppaiselle metsätielle!
V-maxi meni yllättävän mukavasti pikkutien mutkiin ja kuoppiin ja ajosaento oli mukavan tuntuinen jopa kuoppaisella tiellä, perän sai mukavasti irti kun hieman käänsi kaasua auki. Pienellä asvalttitiellä V-maxi tuntui jopa yllättävän näppärältä ja jopa pieneltä ajettavalta ja tämä onkin omiaan juuri tällaisille pikkuteille ja kiireettömään ajoon. Joskin tuntui että kyllä tästä koneesta tarpeentullen löytyi puhtiakin jopa hieman vauhdikkaanpaankin menoon.
Toki rehellisyyden nimissä täytyy sanoa että olin hieman pettynyt noihin tehoihin sillä V-maxista puhutaan aina hieman kunnioittavaan sävyyn juuri noiden tehojen vuoksi. Jos vetaan vaikka tohon omaan suzukiini niin en minä näissä tehoissa huomannut juuri mitään eroa, tekisi mieli jopa sanoa että on ollut turhaa puhetta mokomat höpinät.
Mutta ajoasennon suhteen V-maksi tuntui oikein mukavalta jopa leppoisalta ajettavalta ja tässä yksilossä ollut pieni pleksi suojasi yllättävän hyvin eli ajellessani avopypäräpäässä ei missään vaiheessa tullut tunnetta että joku yrittäisi repiä naamaa irti. Tuntuikin että tällä jaksaisi ajella vaikka miten pitkään hymynvirne naamalla.
Juurikun rupesi tuntumaan mukavalta ja suunnittelin jo moponvaihtoa tapahtui jotain järkyttävää. noin kahdeksankympin vauhdissa irroitin pienessä mutkassa toisen käden ohjaustangolta sillä seurauksella että mopo rupesi voimakkaasti woblaamaan! Säikähin aivan perkeleesti että nyt menee runko poikki ja hiljensin vauhtia ja kokeilin uudelleen suoralla tiellä 80:pin vauhdissa höllasin mopempien käsien otetta ja sama homma mopo woblaa kuin pitkä veltto sähkömuna!
Ajelin siis hiljaa takaisin ja totesin että tämän koeajo oli tässä, ei tule V-maksia minulle.
En tiä onko nuo kaikki maksit tuollasia vempuloita vai oliko tuossa runko poikki, toisaalta tuo auttaa ymmärtämään miksi maksin omistajat tukevat mopojensa runkoja kaikenmoisilla lattaraudoilla.
Moponmyyjä tosin sanoi että woblaaminen saattoi johtua joko tuulesta rengaspaineista tai jostain muusta, mutta hänen mielestään nuu Maksit kaikki woblaavat ja se on kuulemma niiden ominaisuus ja väittipä vielä että kaikki mopot woblaavat jonkunverran. En ruvennut asiasta väittelemään sillä minun mopoista edes issikka ei woblaa ja olenkin sitä mieltä että tuossa täytyi olla jotain vikaa sillä muutoinhan noita ei olisi ikinä myyty yhtään
Buldog
Olen täs pikkasen fundeerannu et tuollanen vois olla mun tuleva katuenska.
En tosin ole tuollasella ikinä ajanu, mut oon aatellu et tuo vois olla mukava yksinkertasella tekniikalla varustettu ikiliikkuja.
Tuohonku vaihtaa pikkase leveemmän stongan ni uskoisin et olis mun käyttöö juuri sopiva peli.
Kardaanivetoisena huoleton ja kun tuossa viel on 17 vanteet ni karkeampaa rengastakin olisi mukavasti saatevilla.
Saattas olla mukava peli pysty ajoasento ja leveemmäl stongat käsittely olisi suorastaan mahdottoman helppoa metsäpoluilla verrattuna tähä nykyisee Suzukiin.
Suviranta
Poikkesin torstaina kotimatkalla Suvirannas. En ollu siel enne käynykkää, joten olikin jo aika käydä kattomas meininki. Melko paljon oli mopoja paikalla.
Täs muutamast kuva
Viikon loma Norjassa
Koska etelänorjan vierailustani oli kulunut jo kolmekymmentävuotta niin oli korkeaaika vierailla etelänorjassa.
Pekka ilmottautu mukaanlähtijäks ja sehän sopi vallan mainiosti, sil oon Pekan kans reissannu ennenki ja hienosti on menny.
Sovittiin rehvit kasvihuoneilmiöön josta ajeltiin peräkkäin Turkuun kohti laivarantaa.
Matkalla tilattiin kaffet Mikolta jolla olikin pannu kuumana kun saavuimme turkuun. Ulkomaille kun lähtee niin on hyvä menneä turunkautta niin saa pehmeen laskeutumisen ulkomaille menoon kun Turussakaan ei saa tolkkua ihmisten puheesta.
Laivalle päästyä käytiin vetäsemäs rekkamiesten lihapulla-ateriat naamariin ja iltakaljat jonka jälkeen mentiinkin maate. Tuhkolmaan saavuttiinkin aamuvarhain ja saatiin ajelle Tukholman läpi rauhas ennen aamuruuhkia. Ruottin läpi ajamisesta en muista mitää E18 on tylsää hyväkuntoista tietä jonka voi huoletta ajella puolinukuksis läpi.
Ensimmäinen yöpaikka matkal löydettiin pienen joenvarrelta jossa Pekka valmistikin maittavan aterian joka maistuikin pitkän päivän jälkeen oikein hyvälle. Palanpainikkeena oli laivalta mukaan tarttunutta punaviiniä.
Seuraava aamu alkoi aurinkoisena ja läksimme ajelemaan kohti Lysebotnea. tie olikin todellista motoristin unelmaa välillä merenpinnantasolla ja välistä noustiin yli kilometriin ja ajeltiin lumikinosten välissä, siis aivan mahtavaa! Lysebotneen laskeutuminen olikin sitten varsinaista tsäkkäräkkää ja sillä tiellä saikin kanttailla ihan kokorahalla.
Lysebotnessa totesimme että tämä onkin umpiperä eli täältä ai pääse ajamalla mihinkään. Huolellinen esivalmistelu reitinsuhteen tuotti siis jälleen yllätyksen. Eli tökättiin sormi kartalle ja todettiin että mennään tonne, ei sitten kuitenkaan jaksettu katsoa että pääseekö sieltä eteenpäin 😉
Lysebotnesta ajeltiin sit takaisin samoja mahtavia tsäkkäräkkäteitä joita sinne saavuimmekin.
Just ku rupes tsäkkäräkkä helpottaan ni mulla rupes etupyörä vipottaan, joten eiku tiensivuun tutkimaan tilannetta. Hitto eestä oli laakeri ulkostanu kuulat pitkin Norjalaista perinnemaisemaa. Koska olin särkeny oman puhelimeni jo aikasemmin ni Pekka sai ruveta soittelee läheisiin prätkäliikkeisiin, Pikainen soittokierros osoitti et laakeria ei olis saatavilla ja kaikki liikkeet meni jo tältpäivält kii.
Onneks lähelt löyty vuokrattava mökki tai siis talo jonka saimme todella edukkaaseen hintaan itsellemme tukikohdaksi parikspäiväks. Seuraavana aamuna otin suzukin etusen Pekan jammun tarakalle ja suhasin Bryneen jossa oli mukavan tuntuinen mopopaja. Liikkeen pitäjän soittokierros osoitti että laakerin saisi vasta huomiseksi ja koska nyt oli perjantai niin hän lupasi tulla lauantaina vielä asentamaankin sen laakerin. Todella hienoa!
Jätin suzukin vanteen Bryneen ja ajoun jammulla takas meidän mökille, missä Pekka olikin jo kunnon pikkuvaimon tapaan tehnyt ruuan valmiiksi. Toki tilannetta hieman synkensi se että Pekka pisti minut taas tiskaamaan.
Safkan jälkeen läksimme Pekan jammulla ajelemaan kohti Preikkestolenia. Preikestolen olikin todella mahtava paikka ja näköalat olivat todella upeet, kyllä kannatti se neljänkilometrin kävely ylöspäin pitkin kivikkoa.
Preikestolenilta löyty yks geokätkökin vaik ei mul ollu enää edes gepsiä millä ettiä 😉
Lauantai aamuna läksin ajelemaan jammulla pienes vesisatees kohti Bryneä hakemaan suzukin etusta takas.
Asennusten ja mökin luovutuksen jälkeen läksimme ajelemaan kohti etelää, sillä säätiedotuksen mukaan eteläs tuulee ja keskinorjas sataa. Totuus oli kuitenkin toinen sillä eteläs sekä tuuli että sato ja satokin ihan perkeleesti. Täs vaihees olinkin jo huomannu et mun takarengas on sateel liukkaampi ku suomen mieshiihtäjien sukset. Oli siin sitte ajamista norjalaisel ykskaistasel tsäkkäräkkätiel keskellä monsuunia ja saatanallista tuulta, just ku luulin ettei asiat enää huonommin vois olla ni näin tienreunas liikennemerkin joka kerto et tie on märkänä liukas. Perkele tais livetä suupielest. No oli siin se hyväpuoli et ku ajelee pintakaaasul pelkopersees et millo putoo rotkoon ni suzukin kulutus tippu melko pieneks eli kahdenkymmenen litran tankil pääsi 450 kilometriä ja se on pitkä matka tsäkkäräkäl keskel monsuunia hyvin öljytyl tiel.
Pitkän sateisen päivän kälkee päädyttiin jollekki pienelle karavan alueelle yöks joho laitettii pienet telttamme hirmusten isojen matkailuautojen väliin. Sunnuntai aamul päätettii et nyt lähetää Järvaan heittää fribaa kert Norjas sataa kokoajan. Eikä siin mitää E18 tie Kristiansandist pohjoseen on tylsää tietä joten matka eteni verkkasesti. Ku päästii ruotsinpuolelle ni pysähdyttii keittään kaffet pienelle uimarannalle. kaffien jälkee jatkettii matkaa aina yhtä tylsää E18:sta pitkin kunnes hieman ennen Karlstadia kesken mettätaipaleen Pekka yllättäen ajo tiensivuun. Hetken tutkittiin tilannetta ja huomattiin et perskeles nyt oli jammun takalaakeri levinny pitkin tietä. Eikun mopot mettään pitkin pientä metsäkonejälkeä ja leiri pystyyn, sillä nyt sunnuntaina ei olisi enään mitään tehtävissä paitti tuhota yks punkkupullo keskel ruotsalaista mettää 😉
Maanantai aamuna meillä oli jo valmis toimintatapamalli, eli Pekka läks suzukilla viemään jammun vannetta Karlstadiin laakerin vaihtoon ja minä jäin pitämään leiriä pystyssä. No nyt koitti minulle aika suorittaa eräänlainen hiljaisuuden retriitti keskel ruotsalaista mettää. Noin kolmen minuutin jälkeen alkoi hiljaisuus ja mietiskely ahdistaa joten päätin heitellä hieman itsekseni fribaa jota jaksoin tehdä noin viisi minuuttia, söin neljä mustikkaa jonka jälkeen kyllästyin siihenkin. Päätin letittää parran uudelleeen aikanikuluksi jolloin tapahtui jotain todella järkyttävää! Taisin jopa sanoa itsekseni ääneen että nyt mä oon niin kusessa! Nimittäin kuminauha katkesi kun koitin laittaa sitä letinpäähään, olin siis niin kusessa keskellä ruotsalaista metsää parta avoimena, onneks sain tehtyä solmun ja selvitettyä tuon hermoja kutkuttavan kriisin. Tuon kovan kriisin jälkeen olinkin jo ansainnut kunnon päikkärit sillä olinhan ollut jo yksin lähes 10 minuuttia. En kerennyt kunnolla edes nukahtaa kun Pekka jo tulikin takaisin uusittujen laakereidensa kanssa.
Leiri kasaan ja baanalle kohti tukholmaa. Matka oli tyldähköä ajamista tylsällä tiellä mitä nyt pienoinen ukkosmyrsky toi hieman vaihtelua tylsyyteen, onneks juuri ukkosmyrskyn alkessa näin jälleen liikennemerkin joka varoitti sateella liukkaasta tiestä ni ei tarvinnu taaskaan ajaa mitenkää rennosti.
Lopulta saavuimme Grislehamniin hyvissä ajoin että kerkesimme syödä pizzat ennen kun laivamme lähtisi kohti Eckeröä. Eckeröstä ajelimme yötämyöten Hummelvikkeniin jossa seuraava laivakyyti odottelikin meitä. Laiva tosin lähtisi vasta aamul kuudelta joten mentii sinne laivan salonkiin sohville maate. Tiistai meniki sit parin lossin jälkee kotia ajellessa. eli yhteenvetona vois sanoa et aika menee nopiaan ku on kivaa!
Tässä viel muutama kuva reissulta
