Onneks aina voi soittaa isälle, joka rienti auttamaan esikoistaan hädässä.
Ei muutakuin issikka vaijerilla kiinni faijan matkailuauton perään ja nokka kohti Öbistä.
Matka ei ollu pitkä Sysmä-upinniemi eikä fyysisesti raskas, mutta henkisesti äärettömän raskas.
Tällasta reittiä ajettiin. Menomatka oli yhtä juhlaa ja paluumatka kärsimystä,eli keskimääräisesti meni kohtalaisen hyvin.
