Valokuvatorstain haasteena on tälläviikolla tekstikatkelma
”Toisinaan minä inhoan sanoja. Ne ovat valtavan henkisen jäävuoren huippuja ja nythän me kaikki jo tiedämme miten Titanicin kävi. Pikimusta kuilu avautuu sen välillä mitä on olemassa ja mitä sanat yrittävät kuvata. Kaikki ilmiöt yksinkertaistetaan, ne naulataan sanoilla kiinni ja niistä tulee mustavalkoisia, ehdottomia.”
Mahdottoman hieno kuva. Paljon sisältöä ja vielä enemmän merkityksiä. Enemmän kuin sanoilla koskaan. Tämä on sellainen kuva, johon uppoutuu etsien pieniä yksityiskohtia, joista jokainen on kuvalle tärkeä!
Huh, kuvasta oikein huokuu toivottomuus…
Kyllähän synkäksi vetää – mutta onpahan katto pään päällä ja kaksi paria käsiä !
Näyttää ihan siltä, että kovastikin olisi kommunikoitu, muutenkin kuin sanoilla.
Oiva otos!