Osallistuimme jälleen Pikku-A:n kanssa jo perinteiseksi muodostuneelle Ösy:n (Öbiksen sivuvaunuyhdistyksen) vappumarssille. Yhdistys olikin täysimääräisinä paikalla sillä mukana oli yhdistyksen molemmat jäsenet. Ajelimme muodostelmassa pääteitä vältellen että emme olisi tukkineet muuta liikennettä. Vappupuheissa keskityimme siihen kuinka valkolakkinen vasemmisto ja punaniskainen oikeisto ovat karnevalisoineet perinteisen Ösyn vappumarssin.
Kyllä ennen oli kaikki paremmin!
Käytii Pikku-Aa:n kans tänää ajelulla kun oli niin mainio ilma. Ajeltii mukavii mutkateitä ja käytii Jimin luona ja sielt jatkettiin matkaa Lohjalta länteen todella mukavia mutkateitä pitkin.
Maisenat oli kauniin värikkäitä ja ilma raikasta, aivan mahtavaa!
Välillä Pikku-A koputti mua kylkeen ja sanoi jotain, minä nyökkäsin ja hymyilin hänelle vaikka en kuullut mitä hän sanoi. Todella upeeta Pikku-A sai höpöttää minkä kerkes ja minä nyökkäilin 😉
Nähtii tuttujaki ku huomattii yht`äkkii takana tutunnäköne mopo! Pakru ja Tarjakin olivat lähteneet pärtsäilemään, joten poikettii heidän pihas ja Pikku-A sai heitellä fribaa Pakrun ja Tarjan koirankans. Sehä sattuu hyvin ku toine jaksaa heitellä ja toine jaksaa hakea lätyn aina takas 😉
Loppuviimein meidän ajotus oli oikein onnistunu, sillä kun saavuttii takas kotiin ni sillo alko sataa vettä oikein kovasti.
Tämä todellakin oli aurinkopolku, sillä vastoin kaikkia odotuksia aurinko näyttäytyi kesken marraskuisen harmauden.
Toki lähestyttiin tätä kätköä väärästa suunnasta ja jouduttiin kipuamaan jyrkkä ja liukas kallio ylös, kun toisellapuolen kalliota oli näköjään pitkospuut ja portaat.
Toisaalta miksi mennä helpoimman kautta kun on vaihtoehtojakin 😉
http://coord.info/GC5FD0E
Pikku-Aa:n kanssa käytiin etsimässä kadonnutta bunkkeria, emme tosin löytäneet bukkeria mekään. Liekkö tuossa alla olevassa tarinassa vastaus miksei bunkkeria löydy.
Kadonneen bunkkerin tapausta ryhtyi Jeltsinin aikaan,kun arkistoihin pääsi, selvittämään Suomi-Venäjä seuran väki. Selvisi pitkän arkistorupeaman jälkeen seuraavaa: Kun linnoitteita räjäyteltiin, tämä ei normaalista tuhoamispanostuksesta hajonnut mistään kohtaa. Linnoitustöistä vastanneita insinöörikapteeni Judenitsia ja sotilasmestari Kopulovia kuulusteltiin tiukasti. Miten moinen laadun muutos on ollut mahdollista ? He pysyivät sitkeästi kertomuksessaan: Kerran pari päivää juopoteltuaan olivat saaneet idean kokeilla täysin normeista poikkeavaa betonireseptiä. Asian arkaluontoisuuden arvaten koostumus oli kirjoitettu vain käsin ohuelle kopiopaperille. Kaksikko ei silloiseen humalatilaansa vedoten muistanut mitään reseptin sisällöstä. Paperia ei etsinnöistä huolimatta löytynyt, mutta lopulta plutoonan kirjuri Tsitshikov tunnusti nähneensä sellaisen paperin insinöörikapteenin manttelin taskusta ja koska hänellä ei ollut palaakaan sätkäpaperia, oli hän käyttänyt sen mahorkkasätkiinsä. Komentaja Kabanov määräsi bunkkerin sahattavaksi kokonaisena irti ja niin se Siuntion asemalla lopulta nousi panssarivaunulavetille, siirtyi Upinniemen satamassa laivaan ja vietiin tutkittavaksi huippusalaiseen tutkimuslaitokseen Tseljabinskiin. Koostumuksesta ei täyttä varmuutta saatu, mutta yksi erikoinen osamateriaali selvisi: Käytetty oli Karjalan männyistä valutettua pihkaa. Kolmikko sai pitkät työleirituomiot. Heidät rehabilitoitiin Gorbatsovin aikana. Judenits ja Kopulov anoivat ja saivat myöhemmin luvan Suomenmatkaan perustelunaan nähdä vielä kerran kauniit Suomen maisemat. Kerrotaan heidän viettäneen kaksi viikkoa tuttuja paikkoja katsellen ja asuneen Rehabilitation Centre nimisessä kylpylässä.
Kävin Pitkäst aikaa hieman surauttelemassa.
Rastin hain Siuntiosta.
Tässä vielä reitti näytille. (reitti aukeaa klikkaamalla)
http://coord.info/GC50FDK
Aivan mahtava ajelukeli kirkkonummen pikkuteillä. Nastat alkaa olla jo liikaa joten se olis pyörän vaihto melkolailla käsillä. Issikka joutaa kesä lepoon ja aika kaivaa Beemeri talvihorroksesta esiin…
Kävin katsomas Siuntion Crossiradal kun Lasse ajeli uudel Suzukillansa.
On mukava et tällaisia hyviä ramppeja löytyy, mist on helppo laskee vene veteen.
Kuten tämä Pikkalan montun kupeessa oleva ramppi joka löytyy koordinaateista:
N60 04.791 E24 18.160
Silloin ei naurattanu, mut nythän tuo tuntuu jo ihan hauskalta kun issikasta kaasari putos
Pikku vika kaasari irtos ja pensaletku meni poikki, mut kyl tää tästä. Onneks ei sada paljoo
Melkein voisin sanoa et tänään kävin viimisen kerran duunikeikalla prätkällä… tänävuonna. Oli senverran liukasta ja lumipyryä et en viittint tänää transitil ajella vaa menin issikalla. Upinniemi-Siuntio-Masala-Upinniemi, oli mukava ajella. Ensviikol alkaa loma jos sit kerkeis ajelee vaik vähä enemmänki.
Ajelulenkiltä bongattua maisemaa
Kävin tänää taas pikkasen pyörähtämäs mopolla. Ajelin Biltemaan ja ostin uuden akun. Bilteman pihas oli kamala(n) hieno sivuvaunu Dnepri. Yllättävän harvo näkyy mitää sivuvaunu vehkeit liikentees.
Bilteman jälkee päätin suhata baanaa pitki kopparnäsiin kattelee maisemia
Kopparnäsistä ajelinki sit pikkasen haasteellisempaareittiä kotiappäin. Tuli taas välil mieleen et onkohan pyörävalinta ihan oikee, samal toivoin etten jäis jumiin.
Lähel kotia se sit tapahtu… jälleen kopsautin vaunun rungon kiveen ja tälkertaa tuli vaurioitaki. Olin ylimääräsen gepsin antennijohdon pyöritelly vaunun alle pois näkyvistä ja täl kertaa osuma tuli juurikin siihe kohtaa mis johto oli ja vanha kunnon Questi hiljeni.
No pitää hankkia uus antenni kun ei toi Questin oma antenni enää toimi.
Tänää just mietin et pitäs rakennella jonkinsortin pohjapanssari tuoho vaunuun, kun kert mun reitit on jokseenkin outoja…
Täält löytyy reitti tsuumailtavaks. Sielt löytyy mukavia pätkiä iha oikeillekkin kurapyöräilijöille
Käytii pikkasen päristelemässä Siuntion lähimaastoissa,
mukavia pikkuteitä oli Lasse löytänykki.
On se melkonen peli
Lasse hankki tuollasen söpön ”tyttöjen” pyörän. Tokihan meidän piti Pikku-A:n kanssa käydä sitä katsomassa.
Aika näyttää onko Lassessa miestä kesyttämään tuota kotkaa…
Missä sitä muutoin viettäisi sateisen iltapäivän ellei kurvailemassa essillä pitkin maaseudun mutkateitä.
Yleensä kun olen ollut kuvaamassa häitä niin olen luovuttanut kaikki kuvat hääparille ja sen jälkeen poistanut kuvat itseltäni. Tämän kuvan olin kuitenkin säästänyt itselläni. Ja taidankin laittaa canvakselle ja seinälle uuteen asuntoon.
P.S Nyt lähtee tietokoneet, joten en muutamaan päivään päivittele sivujani
Käytiin poikien kanssa katsomassa Siuntion suurinta matkailuvalttia eli Siuntion luolaa.
Lasse toimi paikallisoppaana. Lasse oli kuullut naapurin Marjatan serkun isän veljenpojalta että jossain Siuntiossa tällainen luola olisi. Oltiin liikkeellä siis hyvin asiansa osaavan paikallisoppaan kanssa. Kaikesta huolimatta luola löytyi ja olihan se melkoinen luola joka perimätiedon mukaan olisi kallioon kaivettu tulella ja vedellä. On ne melkoisia luolamiehiä ne Siuntiolaiset!
