Parasta Karkkilassa

Ootteko ikinä miettiny mikähän mahtaisi olla parasta mitä Karkkilasta löytyy? Minä tiedän 😉
Jos nyt jotain hyvää ja hienoa Karkkilas on niin ne on tällaiset tiet joita sieltä löytyy. Tosin taisin hiemas innostua ja täräytin tuohon vesistön ylitykseen hieman liian kovaa eli Pikku-A kastui melko mukavasti sivuvaunussa 😉

No koska löyty näin magee mesta ja ilma oli lämmin ni päätin mennä uimaan. Pikku-A ilmoitti että hän ei tule koska hän on jo valmiiksi märkä. No hetken uiskentelin itsekseni niin jopas päätti Pikku-Aa:kin tulla uimaan.
Tänne pitää tulla joskus oikein retkelle, tuossa on hyvä nuotiopaikka eli pystyis keittää nokipannukaffet ja hyvä uimapaikka jossa uida. Todella magee mesta.

No oikeesti tuo paikka ei tullu yllätyksenä, sillä ollaan tuolla oltu meloskelemassa Jaanan kanssa joskus aikoinaan kun ei ollu viel lapsiakaan. Mutta siitä nyt on jo aikaa….

Polttoainekuluja

Kerran mietiskelin et mitenkähän noiden polttonestekulujen käy kun hankkii lisää moottoripyöriä, eli jos hankkii kolme mopoa niin saako siinä samalla kolminkertaiset kulut polttoaineiden suhteen?

No mutta eikös mitä! Nyt olen pitkällisten tutkimusten jälkeen saanut tulokset selville. Eli kovaa kirjaamista ja datan keräämistä noin vuoden ajalta, jonka jälkeen luvut exeliin ja tutkimaan käyriä.

Olen ilokseni huomannut että esimerkiksi bemarin polttoainekulut ovat tippuneet kolmannekseen siitä mitä ne olivat aikaisemmin. Aivan mahtavaa, olen siis säästänyt hirvittäviä määriä rahaa kuluneen vuoden aikana.

Seuraava tavoitteeni onkin tiputtaa Suzukin polttoainekulut neljännekseen, eli lähden kiertelemään mopokauppoja 😉

Geocache GC64RMC – Pensaaren silta

http://coord.info/GC64RMC

Käväsin hieman kätköilemässä kun oli kaunis, mutta kylmä keli . Oikeestaan keli oli ajeluun mitä sopivin eli ei tullut kuuma ajovaaatteissa. Kävin bongaamassa kaikki LOhjansaaren siltakätköt ja maisemat oli hienoja.

Niin ja löysin todella mukavan uimapaikan Lohjansaarelta mihin kaiken kukkuraksi ei käynyt edes tämä myrskytuuli laisinkaan.
Koska olen Douglas Adamsit lukenut niin ymmärrän että kotoa ei pidä poistua ilman pyyhettä päätin käydä uimassa. Niin menin siis veteen lämmittelemään kun ilma oli niin pirun kylmä 😉

Geocache GC3PKQP – Ojajärven Järvenperä

http://coord.info/GC3PKQP

Tälle kätkölle kannatti todellakin ajaa sillä tie tänne oli aivan järjettömän kiva.
Kun en tiedä kuinka kuvailisin tietä tänne, niin kerron mitä muut motoristit sanoisivat.

  • Kyykkykuskit: Liikaa hiekkaa liian vähän asvalttia ja siinäkin liikaa reikiä ja routakuoppia, liian vähän huoltoasemia ja kaistoja
  • Harrikkakuskit: Kirjoitan juuri listaa osista jotka ovat pudonneet pyörästäni
  • Gessukuskit: Mä ajoin tapeilta
  • Moto Guzzikuskit: Osaaks joku Norjaa?
  • Harrikkakuski: Kynästä loppu muste
  • KTM kuskit: Missä voin vaihtaa öljyt?
  • Brittimotoristit: Saanko sun vanhat öljyt?
  • Suomisen Olli: Oli erikiva tie
  • AT ja Tenerekuskit: Nää vaa hymyilee leveesti
  • Harrikkakuskit: Lainatkaa kynää
  • Tässä vaiheessa enskakuskit on ruvennu vertailemaan kenellä on isoimmat alumiinilaukut
  • Minä: Höpötänn puolituntia antamatta muille puheenvuoroa kunnes huomaan että mua ei taaskaan kuunnella. Joten päätän kysyä et Mistä saa jäätelöä?
  • Rintamäkeläisten Antti: Sitä saa myymäläautosta

No mutta koska paikalla ei ollut myymäläautoa niin päätin mennä uimaan

Puskaparkkilaisen arkea

Kyllä oli taas puskaparkissa vaikeaa, yöllä tuli pöllö tuohon auton katolle huutamaan. Perkele jos tulee ensyönä niin heitän sitä kengällä. Aivan sama onko rauhotettu, saa luvan rauhottua jossain muualla ensyönä

Tuossa on mukava luontopulku vieressä joka oli kiva käppäillä läpi illalla ennen maatemenoa. Samalla näin luontopolulla erittäin harvinaisen linnun. Tämä on luultavasti Suomen ainut keltainenlintu! Luultavasti tällaista ihmettä ei ole nähty edes Ruotsissa.

Ja koska olen ensimmäinen ihminen ikinä, kun näkee tälläisen linnun niin minulla on oikeus tämä myös nimetä. Joten tästälähin tämän linnun nimi on Keltainen pikkulintu! Latinaksi se on tietenkin flavus avis!

Kaikkeen sitä ryhtyy…

Aikaisemmin olen kyllä kokeillu jäiden polttamista ja sitäkin lähinnä virka-aikana. Mutta että vapaa-ajalla jäiden sekaan uimaan?
Pakko kohta itekki myöntää et alan olla suhteellisen sekaisin. Pitänee liittyä pystymettän uimareihin 😉

Valokuvatorstai Harrastus

Valokuvatorstain haasteena tälläviikolla on Harrastus!

Mitenkä kiteyttää yhteen kuvaan mun harrastukset sillä olen geokätköilyä ja matkailua harrastava motoristi joka käy välillä heittelemässä frisbeetä.

Kuvassa ollaan etelänorjassa geokatköjä etsimässä moottoripyörällä ja ne frisbiitkin on mukana tuolla laukussa.

Prätkäjätkä meni talviunille!

Ja karavaanari heräsi jälleen…
Koska viimeviikolla parina-aamuna jopa Tampereen motari oli jäässä, niin päätin et nyt olis aika siirtyä jälleen karavaanariks.
No joo just tänäaamuna tiet ei kyl ollu jäässä…. ehkä? ei sitä autol niin huomaa. Läksin nyt kuitenki autol ja ainaki valokuvien ottaminen ajaessa on autolla paljo helpompaa ku prätkäl.

Tänää kulki!
Menin meinaan duunin jälkee Lempääläs fribaradalle ja heittelin parin pikkupojan kans muutaman kierroksen.
Mä olin niin Elvis siin seuras, niin Elvis. Paitti et jäbät oli niin nuoria ettei ne tienny Elviksest mitää, mut olin siis niin keekkiä ku vaa voi olla.
Heitto meinaan kulki todella hienosti ja teinkin elämäni ensimmäiset miinustulokset!. No joo joku vois pahantahtosesti sanoa et rata oli helppo, mut miinustulos mikä miinustulos 😉

tutkatalo

Koska pikkujäbät läks himaan ja ilta rupes tummumaan eikä tämä paikka vaikuttanu mitenkään epämiellyttävältä päätin että minä yövyn tässä. Auton kaapist löyty yks alekokki, eli kyl mun nyt kelpaa 😉

Hukkasin laukkuni!

Paitsi etten tiennyt sitä hukanneenikaan.

Homma meni suunilleen näin.
Ajelin iloisella mielin Bemböles kotiakohti kun puhelin soi. Koska kännykkä oli taskus en tienny kuka soitti enkä tunnistanu soittajaa. Puhelu meni näin

  • Tuntematon soittaja: Joku äijä löyti sun puhelimen ja soitti mulle.
  • Minä ajattelin mielessäni et hitto toi soittaja on pehmentäny aivonsa sienillä kun tollasia puhuu, vastasin kuitenkin asiallisesti: Anteeksi en kuullut!
  • Tuntematon soittaja: Joku äijä soitti mulle ja se on löytäny sun puhelimen.
  • Minä aattelin et ei kukaan pysty itseänsä tuohon kuntoo saattamaan sieniä syömällä, ton on täytyny vetää kärpässieniä suppona. Joten vastasin: Odota niin pysähdyn kun en kuule mitä sanot!
  • Kun olin pysähtyny sanoin et voitko toistaa mitä kerroit:
  • Tuntematon soittaja: Joku mies soitti mulle ja soi et on löytäny sun laukun ja soitti laukusta löytyneellä puhelimella mulle ja pyysi välittämään tiedon sulle?
  • Samalla huomasin ja sanoin puhelimeenki ääneen et: perkele! mun laukku on hävinny mopon tarakalta. Kysyin tuntemattomalta soittajalta et missä se laukku on?
  • Tuntematon soittaja: Soita siihen omaan puhelimees ja kysy?
  • Minä: Kirotun ovelaa! Kiitin ja suljin puhelimen

Tämän jälkeen soitin omaan duunipuhelimeeni joka siis oli siinä laukussa jonka olin kadottanut.

  • Tuntematon vastaaja: Haloo
  • Minä: Ari Niemelä hyvää päivää!
  • Tuntematon vastaaja: Päivää päivää. Tiedätkö minne soitit?
  • Minä: Tiedän kenelle soitin, mutta en tiedä minne soitin.
  • Tuntematon vastaaja: naurahdus
  • Minä: Soitin itselleni, mutta en kyllä varmasti itse vastannut

No tätä keskustelua jatkui tovin kunnes sovittiin että ajaisin Tuusulan perämetsiin laukkuani hakemaan. Tässä oli siis käynyt siten että olin tohkeissani lähtenyt Tampereelta ajamaan kotiakohti, niin olin heittänyt laukun mopon takapenkille ja unohtanut sitoa sen kiinni!
No oikeesti noin voi käydä 😉
Merkilliseksi jutun tekee se että mies kertoi löytäneensä laukun Riihimäeltä moottoritieltä. Ja koska laukku oli näyttänyt muotonsa säilyttäneeltä ja ehjältä päätti hän pysähtyä baananlaitaan ja noukki laukun kyytiinsä.

Onneksi sattui kohdalle utelias, ystävällinen ja rehellinen lajitoveri joka soitti laukusta löytyneellä puhelimella sattumanvaraiseen puhelimesta löytyneeseen numeroon ja pyysi välittämään tiedon puhelimen omistajalle laukun löytymisestä.
Mahtavaa että löytyy tuollaisia ihmisiä. Kiitoksia oikein isosti!
Laukussa kuitenkin oli mun vaihtovaatteiden lisäksi Kamera sekä pari objektiiviä kannettava tietokone ja nippu muun duunipapereita.
Kaikki pysyi ehjänä vaikka laukku oli pudonnu motarille Riihimäellä, eli voi suositella Krauserin ”pehmeää” takalaukkua kaikille.

En vain oikein osaa uskoa että laukku on pysyny siinä mun seläntakana takapenkillä Tampereelta Riihimäelle! Siis sata kilometriä ennenkuin tippui. Ja hyvä tuuri ettei mikää takana ajanut rekka ollut jyrännyt laukkua, vaan se oli pysynyt täysin ehjänä.

Pysähdyin järvenrantaan Tuusulasta lähdettyäni katsomaan että kuka mulle oli soittanut laukusta. Sehän oli Toni!
Kiitoksia Toni viestin välittämisestä. Mutta älä enää Toni ota noit sieniä, ne tekee susta jotenkin vaikeesti ymmärrettävän

Geocache GC5ABPG – Karjusilta

http://coord.info/GC5ABPG

Lähettii jälleen Pikku-A:n kans kätköilemään kun ilma oli kaunis ja lämmin, eiku nokka kohti Liesjärven kansallispuistoa jos vaik nähtäis samalla jotain metsän eläimiä. Matkalla Karjusillalle nähtiin joitain metsän eläimiäkin Kauris, kettu ja yks koira. Ei puutu ku karhu ni olis neljän suora kasassa.
Perillä Karjusillalla harmiteltiin kun ei tullu selfiekeppiä mukaan kun maisemakin oli kovin kaunis.
Kaivettiin kätkö melko hankalasta paikasta kun paikalle tulikin jumalattoman iso karhu. Karhu katteli meitä ja tuppervare rasiaa Pikku-Aa:n kädessä ja sanoi: Eväsrasia tänne!
Minä karhulle etteis rasiassa ole eväitä vaan geokätkö. Karhu siihen että älä jauha paskaa anna eväsleivät tänne!
No painikshan se meni. Sain karhusta kunnon niskaotteen ja rupesin vääntämään oikein tosissani jolloin karhu sanoi hädissää että älä väännä saat pitää leivät. No minä päästin karhusta irti ja näytin vielä geokätkön sisällön että ei siellä leipiä ollut. Nauruksihan se meni, melkoinen väärinkäsitys sattui meille.
Karhu rupesi tekemään lähtöä kun sanoin et äläpäs lähe vielä, kun nyt olet paikalla ni ota minusta ja Pikku-Aa:sta kuva.
Ojensin kameran karhulle ja kävin Pikku-Aa:n viereen rantakivelle ja karhu otti meistä kuvan. Kävipä meillä tuuri kun nyt saatiinkin kuva meistä vaikka selfiekeppi unehtu kotiin. Toivotettiin hyvät päivänjatkot karhulle ja lähettiin mekin käppäilemään autollepäin.
Kotimatkalla Axel sanoi että olis pitäny ottaa siitä karhusta kuva, ei meitä muuten kotona kukaan usko. Minä sanoin et uskoo uskoo, onha meillä se karhun ottama kuva todisteena.

Mahoton pärinä

Ajeleevat pojjaat tuossa kämpärin vierellä jäällä prätkillä. Pärinä on perkeleellinen, ettäs kehtaavat tuolleen kiusata väsynyttä matkaajaa.
Vähän pitäs aatella ja pysyä kauempana eikä tulla tuohon ihan viereen metelöimään.
Minua vituttaa niin ettei varpaissa verikierrä, kuunnella tuota tuota hirveetä mekkalaa enkä pääse mukaan ajelemaan. Ensviikol otan issikan mukaan ja meen tonne jäälle ja ajan noista ohi, HAH! siitäs sitte saavat