Karin kans saatii aamul kuningasajatus. Me pojat päräytetään pikkupurtilol Tallinnaan ja haetaa pari keissii kaljaa, siin telkkarinmukaa säästää ainaki viis senttii keissiltä.
Joten suuri merimatka alkakoon…
Tutustuttiin tietenkin Suomenlahden kauniiseen saaristoon…
Alotettiin loma Jiminkans ajelemalla Saariston rengastie läpi.
Ilmat suosi ja meillä oli poikaporukas oikein mukavaa.
Täs muutama kuva tuolt reissult, sen enempi selittelemättä.
Ajeltiin tänään mossalaan ja matkal oli lossi jos toinenkin. Maisemat on ollu kyl todel upeita eikä keliskää ole valittamista.
Käytii viel saunan jälkee katselemas maisemia lintutornista, nyt vaa köllötelää ja meinataa valvoa ainaki yheksään.
Kävin vähä skönellä tuol pikkupurtilolla.
Ajelin rantaa ja peruuttelin trailerin vetee, sit eiku purtilo vetee ja nokka kuohuen merelle.
Pikkase kulkee nokkapystys ku istun tuos peräpenkil, mut siihe varmaa auttas pienet trimmitasot tai sit pitää ostaa naapurista 45 heppanen mariner ni nousee mukavammi plaanii toi purtilo
Peräkärriin pitää laittaa peruutushälytin, ettei vaa lapset jää alle ku tol yhdistelmäl peruuttelee tonne veneenlasku luiskalle.
Mut nyt pitää ruveta kirjottelee tota pursiseuran jäsenhakemusta…
Käytii Lassenkans hakemas toi kuvasurautusrasti, joka löyty kehä kolmoselta. Tai tarkemmin sen alta.
Uuden rastin kävin laittamas…. Empäs sanokkaa minne.
Vihjeenä olkoo Espoo ja vastarannal Tallinna
Vanha duunipaikka mennä liplatteli Ruissalon ohi. Vaik en tuol paljo muuta kerent tekee ku peseskelemään separaattoreita…
Koht pääsee jäälle ajellee, tuskin maltan oottaa
Porkkalast löytyy viel yllättävän paljon hiekkateitä kun oikein hakee. Tosin ne on ajettava edestakaisin, sillä mitää ympäriajettavia lenkkejä ei löydy.
On kyl ollu melkoisen mahtavia ajokelejä. Jokohan sitä ensviikol pääsis ajelee lumisateessa
Kävin rantsus pyörähtämäs ja tuli kumma olo, Ihanku oikee oottaisin kunnon syysmyrskyjä.
Pitänee käydä katsastamassa tuo mesta uudelleen kun oikee kunnolla plosaa…
Ei pitäis ruveta hiuksia halkomaan, mutta olen melkoisen varma että mun kamera on käynyt vieraissa.
Siitä selvänä todisteena on kameran sisään joutunut hius joka näkyy aina sillointällöin myös kuvissa.
Kuten nyt esim tässä kuvassa tuolla oikeassa yläreunassa.
Tanskas oli atlantin puoleisel rannal melkoisen paljon toisen maailmansodan aikaisia bunkkereita pitkin rantoja.
Tosin kun rantapenkka on pettäny niin nyt ne bunkkerit oli hauskasti hiekkarannalla mitensattuu heiteltynä.
meinaan nää viimeaikaiset ukkoset. Axel kun läväytti Ukkosenmjumalaa ritsalla persauksille.
Kyllä kait sitä vähemmästäki hermostuu….
Rubjerg Knude oli varsin mieliinpainuva paikka. Paikalla olevassa majakassa ei ole enää kuin torni jäljellä. Ilmeisesti sortumavaaran vuoksi muut rakennukset oli purettu. Luultavasti muutaman vuoden kuluessa myös majakka jouduttaneen purkamaan ellei välillä suoriteta mittavia lapiohommia majakan ympäristössä. Dyyni tuntuu kasvavan ja syövän kaiken alleen.
Täällä pystyy tutustumaan alueen historiaan
Tässä joitain kuvia dyyniltä
Koska Jimi ja Jaana halus nukkua pidempään ni me lähdettiin Pikku-A:n kans kattoo tätä rantaa.
Ollaan nyt ajettu hiekkarantaa pitkin 25 KM ja vastaan tuli liikennemerkki jos lukee et seuraava paikkakuntaan on matkaa 11 kilsaa.
Ei jakseta pidemmälle vaan käännytään takas
Aatellaa nyt vaik jos pitää tehä majakka.
Kasataa ensin ihan järjettömän kokonen hiekkakasa. Sit kaivetaa kuoppa keskelle kasaa johon ruvetaa rakentamaa majakkaa.
Sitämukaa ku majakka kasvaa ni täytetää kuoppaa hiekalla.
Hitto miten nerokasta ei tarvita rakennustelineitä ensinkää, koko rakennusprojekti voidaa hoitaa maantasalta eikä tarvii pelätä korkeita paikkoja ensinkään.
Tosin ongelmana on et ku majakka on valmis ni se on kokonaa hiekan sisäl eikä kukaa enää jaksa lapioida sitä hiekkaa mihinkää. Eikä sellane määrä hiekkaa mihinkää mahtuiskaa. Pitäs kaivaa ihan valtavan iso kuoppa mihin sen hiekan sit vois lapioioda, ei maksa vaivaa. Parempi jättää majakka hiekan sisälle ni säilyy paremmi ehjänäki.
Mukava rantsu, tilaa tuntu olevan.
Käytii Pikku-A:n kans tänää meloskelemassa, Ei mihinkää pidemmälle jaksettu lähtä kun oli niin kuuma päivä. Vattusaaret kierrettiin uitii ja ongittii. Takastulles nähtii vanhoja Öbisläisiä mattorannas, mut ei siitä sit enempää..
Matkaa ei tullu paljon mut oli ihan tarpeeks tällaselle helteelle.
Tai räjäytetty salmi, kuka mitenkin tuota vesireittiä kutsuu
Moottorinpärinän täyttämän viikonlopun jälkeen oli mukava käydä lepuuttamassa korvia meloskelemalla.
