En tervehtiny

Hittolainen kun ajelin tuol satees ni rupes käsiä paleltaan. No minä sitte näpäytin päälle.
Hetkenaikaa kun ajelin niin rupes sit tuntuu lämpöseltä ja laitoin lämmöt pienemmälle ja näin olikin hyvä …hetken.

Kävi nimittäin niin et kylmä rupes tunkee itteään mun tumpuun tuolta käden selkäpuolelta ja sehän ei käy laatuunsa sellanen ja eikun lämmöt taas täysille.
Olis pitäny laittaa paksummat hanskat aamul, mut minusta on jotenki mukavampi ajella näil ohkasil kesähanskoil. Saattoi asiaan vaikuttaa sekin että en aamul löytäny kuin yhden paksumman hanskan, mut ei nyt puututa siihen.

Tässä selkeästi on sama ilmiö havaittavissa kuin Otsukkavainaan naapurilla, joka taloa rakentaes oli sitä mieltä et köyhäl ei ole varaa eristää!
No tämän kyseisen talon peltikatto olikin aina kuiva kesät talvet. Tosin asukas oli ite sitämieltä et hänel on niin hyvät välit yläkerran ukkoon ettei hänen torpan päälle sada lainkaan. Siitä kuulemma oli todisteena se että lumi ei ikinä tullut metriä lähemmäksi hänen taloaan.

No niin tässä kesähanskoilla ajamisessa on siis sama ongelma eli pitää lämmittää tosipaljon et lämpenee pintaan asti. Kämmeniä tosin rupee poltteleen aina jossain vaiheessa. Tämäkään ei ole ongelma kun välillä voi kämmentä viilentää pitämällä kämmentä tuulessa jäähtymässä. Vastaantulijat tosin luulevat että tervehdin heitä ja hätäsimmät tervehti takaisin. Miettiivät sitten illalla että kukahan se oli? Joissain autoissa varmasti jopa keskustellaan asiasta.

Kukahan se oli kun en tuntenut kyselee ukko rouvaltansa autossa, johon rouva vastaa että se oli sen Pentikäisen poika. Ukko siihen että sekö vajaamielinen poika, eikai se saa yksikseen liikkua. Se se oli eikai kukaa muu niin hullu ole että täällä sateessa ajelis moottoripyörällä vilkuttelemassa vastaantulijoille?

No mutta koska kuva on kiva. Eikä minulla ole nyt kuvaa kuumista kahvalämppäreistä, enkä sellaista pysty ottamaankaan kun on kädet rakoilla. Nii laitan tähän kuvan Varkauden mekaanisen musiikin intendentistä kun hän minua iloisesti tervehti kun käväsin hänen museossaan

Roomba

Harvoin sitä on jostain kodinkoneesta innoissaan, mut nyt oon.
on oikeesti hyvä vehje. Suosittelen kaikille jotka eivät ole imuroinnista innoissaan.

Voi kätevästi ohjelmoida, eli imuroi silloin kun en itse ole himassa kuuntelemassa sen imurointia.
Ja mikä parasta tämä imuroi myös sängyn-, sohvan- ja akvaarion alta ilman kumartelua

Tytöt puutarhassa

Yleensä kun olen ollut kuvaamassa häitä niin olen luovuttanut kaikki hääparille ja sen jälkeen poistanut kuvat itseltäni. Tämän kuvan olin kuitenkin säästänyt itselläni. Ja taidankin laittaa canvakselle ja seinälle uuteen asuntoon.

P.S Nyt lähtee tietokoneet, joten en muutamaan päivään päivittele sivujani

Lista

Valokuvatorstain haasteena on tälläviikolla tekstinpätkä:

“Istuudun penkille tarkastelemaan listaa. Arvioin sitä pitkään. Lista on rehellinen. Olen tyytyväinen siihen. Kenties etsimäni esine on olemassa, kenties ei. Se ei ole kovin tärkeää. Mutta lista on tärkeä. Sillä huomiolla on minulle merkitystä. Se on todella arvokas.”

No listahan nykyään on tietenkin läppärillä

Visa

Sain tänään Nordealta kirjeen joka sisälsi uuden Visakortin. Sain korttiin itse ottamani kuvan ja minusta siitä tuli melko magee.

Anoin tosin aikaisemminkin eräällä toisella kuvalla ja sain vastauksen että se sisälsi sellaista siveetöntä materiaalia joka ei natsannut yhdiön imagoon. Mut ei siitä sen enempää.
Nyt tuli tuollanen niinku tuos kuvas paitsi et mulla ei ole electron

Veljekset

Selasin jälleen kuvia läpi ja hämmästykseni oli suuri kun löysin kuvien joukosta kuvan jossa ovat Turkulaiset veljekset Vilu ja Nälkä!
Ja mikä oudointa molemmilla oli jotenkin elämänmyönteinen lämmin ilme kasvoillaan, tämähän ei ole tyypillistä Turkulaisille lajitovereillemme. Hetken ihmettelin että mistä mahtaa johtua tämä elämänmyönteisyys, mutta siinähän se on Lurtsulla käsissä. Kiev 60 saa paatuneimmankin Turkulaisen hetkeksi näyttämään elämänmyönteiseltä ihmiseltä.

Akvaarion putsaus

Eräänlaista terapiaa tämäkin vaikka samalla homma mikä pitää aina silontällöin tehdä. Olen huomannut että erityisen hyvin ajatukset saa irti arkimurheista kun putsaa akvaariota.
Siis letku akvaarioon ja imemään paskaa pytyn pohjalta, samalla voi karsia kasveja ja järjestellä niitä uudelleen. Rapsutella lasia ja kaiken kruunaa kun pääsee putsaamaan suodatinta. Suodatin on noin 10L ämpärin kokoinen purkki jossa on suodatinmassoja kiviä ja pieniä putkempätkiä kolmessa kerroksessa ja päällimmäisenä on muovisihti. Niin ja lisäksi siellä on hirvee määrä kalanpaskaa ja pieniä kotiloita?

Ei muutakuin rohkeasti suodatin kainaloon ja veskiin ja suodatin tyhjäksi. Ensin putsataan tyhjäksi jäänyt ämpäri sitten hulljuttelemaan putkenpätkiä puhtaaksi joka laitetaan alimmaiseksi ämpäriin näiden päälle tulee noin kolmesenttiä paksu karkea perusienimäinen suodatin. Seuraavaksi huljutellaan kivikoria kakasta puhtaaksi ja vaihdetaan osa kivista uusiin, Tarkka mitta on noin kolme- neljä kourallista. En tee mitenkään erityisen tarkasti hommat menee vähän must tuntuu tyylillä. Seuraavana kivien päälle laitetaan suodatin, se on sellaista vähän niinku sillaa kaikki intin käyneet tietääki millasta se on ja niille jotka ei ole intissä ollu sanottakoon et se on vähänku pumpulia mut karkeempaa. Kaiken tämän päälle tulee viel muovinen sihtijoka pitää villat kasassa. Seuraavaksi päälle pannaan kansi jossa on puhdistettu pumppu ja letkuliitokset. Kaikki takas akvaarioon ja tällävälin akvaario on tyhjentynyt letkuapitkin vessapönttöön sopivasti, eli hieman yli kolmannes vesimäärästä on mennyt pönttöön. Nyt letku hanaan ja lasketaan akvaario vettä täyteen. Nyt alkaa vaikein osuus silläpitää vahtia että akvaarioon tulee sopiva määrä vettä, nyt jos nukahtaa ni saattas mennä alakerran naapurilla tapeetit uusiks.

Niin tuohan kuulostaa aika työläältä mutta kun tähän yhdistetään hyvä musiikki kovalla soitettuna ni johan alkaa homma sujua.
Tälläkertaa musiikkivalintani oli FatBoy Slimin Palookaville. Hitto et mieli lepäs ku hyvä musiikki soi ja kädet oli kalanpaskassa. Joo pieni askel ihmiskunnalle mut jättiharppaus mulle kun sain parituntia puuhastella musiikin soidessa ja jostain syystä lapsetkaa eivät häirinneet mun touhuja.
Ja ehkä se pitäisikin opetellauudestaan tämä rentoutuminen, tarkoitan henkisesti, ei siis riitä et makaa pariviikkoa sängyssä mielimustana vaan jotain mukavaa puuhastelua jolla katkaista ajatukset arjesta.