Kävin Porvoossa hyljesafarilla. Safarin järjesti kaikkien valokuvausfoorumien ykköshäirikkö Jari Siren. Pakko sanoa että hyvin järjestikin oli hylkeet ja kaikki 😉
Kotiin lähdin ajelemaan sateen saatellessa ja essi toimi hyvin, mitänyt latausongelmien vuoksi en voinut käyttää valoja.
No jos kuski on pimee niin voi hyvillä mielin ajella pimeellä prätkällä.
(kuva Jari Siren)
Omiakuvia laitan esille jahka saan filmit kehitettyä
Valokuvatorstain viimeinen inspis ennen kesälomaa (9.7. – 20.8.) on Beirut-yhtyeen kappale Sunday Smile.
Ja kyllä noiden poikien touhut pistää välillä väkisinkin hymyilyttämään
Aamusella läksin mieli kirkkaana kuin vestan-neitsyellä ajelemaan Essillä kohti hammaslääkäriä. Taivas oli kirkas linnut lauloi, Essi sirkutti iloisesti jättäen hienoisen sinertävän savuvanan jälkeensä.
Hammaslääkärissä käyntikään ei masentanut, sillä tarkastuksessa ilmeni ettei mulla ollut yhtään reikää. Nyt kelpaa hymyillä ajattelin ja polkaisin Essin käyntiin ja kurvasin kauppaan asioille. Kaupassakäynninjälkeen kävin hakemassa valokuvat kehityksestä ja silloin rupesi myrskypilviä ilmaantumaan…
Essi lähti iloisesti sirkuttaen käyntiin, mutta kun laitoin valot päälle niin Essi otti ja sammui. Eikun uudelleen käyntiin, valot päälle ja Essi sammui jälleen. No minä aattelin että ajellaan koti ilman valoja, aurinko paistaa ja kaunis Essi loistaa puhtauttaan ja herättää hilpeyttä minne ikinä menenkin. Ajattelin että ainakaan näkyvyydentakia en valoja tarvitsisi.
Läksin ajelemaan kotiakohti (matkaa 12km) Essi sirkutti ja matka taittui, kunnes noin pari kilsaa ennen kotia Essi rupesi pätkimään ja lopulta sammui kokonaan ;(
No päivä on lämmin ja loppu miltei kokomatka alamäkeä. Läksin lykkimään Essiä kotia kohti, huomasin ilokseni että matala pyörä on helppo työntää. Ei jättäny Essi tielle enkä minäkään essiä jättänyt vaan työnsin loppumatkan kotiin…
Vauhtikuvauksista, nyt löysin melko tukevan paikan jalustalle ja koevedokset onnistui melko mukavasti. Enskerralla otan kunnon kuvat paremmalla tiellä ja paremmissa vetimissä ja hurjasti suuremmalla nopeudella.
No jos Essi ei suostu yhteistyöhön niin hurja nopeus korvataan pidemmällä suljinajalla
Upinniemeaaä kruunuasunnot paljastivat jälleen lisää talotaidetta, kun käärmetalon ja kaskolmosen päässä olevat relieffit paljastettiin.
Torvet soivat ja fanfaarit raikuivat kun suojapressut vedettiin juhlallisesti kuvien edestä pois
Näitähän on Upinniemessä laitettu jo muuallekkin mm tässä
Ja perille pääsi kätevästi autolla
Tuuli hiljaa nurkissa vaikertaa ja kuuluu hiljainen kuiske joka kertoo kartanon loistonpäivistä.
Valokuvatorstain haastesanana on tälläkertaa ”kuiske”
Saatiinhan me se kokko palamaan Pääkslahdessa jussina, vaikka vettä tuli niin per…
Pikku-A tuli leiriltä kotiin ja kylläsiellä oli ollut kivaa. Axel ilmoitti jo samantien että hän menee leirile uulelleen ensivuonna. Mutta silloin hän menisi ninne linja-autolla niinkuin isot pojat. No saas nähdä.
Tässä kuva Leirin aloituspäivänä Pikku-A:n leiristä.
Ja leirilehteen tulee kuvia vielä viimiseltäkin päivältä
Että onkin saatu 8 kilowattia pieneen ja kompaktiin muotoon.
[photopress:essi1.jpg,full,pp_image]
Pienenpieni takaisku tuli tänään ajelulenkillä kun tuo oikeanpuoleinen jalkatappi irtosi.
Pikku-A lähti Kiljavan kesäleirille sunnuntaina. Nyt tuntuu oudon hiljaselta. Jimi nukkuu vielä ja Jaana on duunissa. Onnex Lurri soitti ja varmisti etten mä oo nukkumassa.
Kävin Lassen kanssa melomassa. Ja minusta tuo kaksikko oli mukavampi sillä se oli todella tukeva ja vakaa. Ihan kuin melojatkin, Lasse on se tukeva ja minä vakaa 😉
Oli tuossa kerran Token kanssa duunissa juttua tällasesta pyörästä. Ajelin tuollasella kahekskytluvun alussa ja tämä on ainut kuva mikä mulla on tuosta pyörästä.
No olishan se ollu mageempi alkuperäsillä putkilla mut melko röheeltä se kuulosti tuolla 4-1 sydeemillä.
Tuolla ajelin norjan halki oliskohan ollu -84.
Näitä tuntuu olevan todella paljon Hirsalassa ja Porkkalassa
Valokuvatorstain tämänviikon haasteena on ”Yötön yö”
Mikä jengiä oikein vaivaa et kaikki roskat pitää dumpata pitkin vitikoita. Välillä on romua viety niin pitkälle metsään et on pitäny nähdä oikein vaivaa.
kotona kerroin Jaanalle ylpeänä aarteesta ja siitä kuinka meinaan mennä maajussin kanssa hieromaan kauppoja.
No Jaana tähän vastasi melko agressiiviseen sävyyn että ”meinaanko ostaa lisää noita romuja.” No minä sanoin hämmästyneenä henkeä haukkoen että ”Mutku toi on iiiiceee”
Jaana rupes nauramaan hysteerisenä ja totes että ”sehän selittääkin kaiken”
Onse vaan mukava kun on ymmärtäväinen ja kannustava puoliso. Nythän mulla on tavallaan hyväksyntä mennä hakemaan tuo aarre kotiin, ettei tarvii salaa hankkia niinku edellisen. Mut se on jo toinen juttu se, sillä minä olen herra talossa ja mulla on Jaanan lupa sanoa niin.
Asiasta tiedottaa LEHTI
http://lehti.samizdat.info/2008/06/17/2341/
Onko se melkein nurin vai melkein pystyssä?
Kyllitäti tuli ja täytti kaikki odotukset.
[photopress:kylie.jpg,full,pp_image]
Kylie aloitti keikan todella räväkästi laskeutumalla taivaista lavalle. Kaikki oli rakennettu Kylien ympärille jopa bändi oli jaettu lavan sisvuille ja koko lava oli Kylien. Ja kyllä pystyi Kylie kaiken tilan täyttämään olemuksellaan. Huomiota Kylli antoi toki myös suomalaiselle Jennille joka oli bassonvarressa ja hoiti postinsa mainiosti.
Keikan alkupuolella tunnelma oli suorastaan liikuttava. Tunnelma tosin latistui lemmenlaivahomoilujen myötä ja cobakabana teatteriesityksissä huomasin jopa haukottelevani.
Mutta Kyllitäti kasasi itsensä ja laskeutui lavalle hopeisella pääkallolla ja tunnelma oli jälleen katossaan. Ja Kyllitäti koppalakissaan on näyttävä näky ja Kyllin esitys oli nautittavaa katseltavaa.
Täs viel youtube maistiaisia Kylieltä
Ajeltiin Pikku-A:n kanssa korkean kallion huipulle ja olo oli kuin olis oltu maailman katolla. Ja nyt tuli todistetuksi ettei nii isoa mäkeä olekkaan etteikö issikka sen huipulle jaksaisi kiivetä
Valokuvatorstain tämänviikon haasteena on ”sattuma”
Tämä kuva oli kyllä minulle melkoinen sattuma kun satuin safkiksella kävelemään Suokissa ja tämä lintu löysi oman sattumansa viereisestä orapihlaja-aidasta
Tietääkös joku mikä lintu tuo on?
Älkää panko tätä kirjasta lukematta syrjään, koska otaksutte jo tietävänne kaiken mitä se sisältää. Tosin useimmille nykyajan ihmisille ovat teknilliset seikat tuttuja, mutta asiantuntijakin voi silloin tällöin oppin jotain lisää.
Jo neljän vuosikymmenen ajan on Zschopaussa rakennettu moottoripyöriä. Sen vuoksi on kaikki edellytykset olemassa että ajoneuvonne on luotettava ja käyttövarma.
– Pysyykö se sellaisena, riippuu kuitenkin teistä itsestänne. Tämä ei merkitse sitä että teidän tulee käsitellä MZ-pyöräänne kuin raakaa kananmunaa. Vaan jos te noudatatte niitä ohjeita joita alempana annetaan totutusajosta, oikeasta polttoaineesta, huollosta ja hoidosta tulette huomaamaan että ES kestää pienen ikuisuuden.
Ottakaa sen vuoksi vihjeemme huomioon ja oma lompakkonnekin kiittää teitä.
Toivotamme Teille hyvää matkaa
VEB Motorradwerk
Zschopau/Sa
Näillä sanoilla alkaa MZ ES 175 moottoripyörän käyttöohje joka on painettu vuonna 1960
Tässä vielä kännykuva tuollaisesta kulkimesta vuosimallia 1961
[photopress:essi.jpg,full,pp_image]
Nikka Whisky Yoichi 10 Years Old Single Malt, Jestas et on hyvää!
Lisää tuosta juomasta Nautiskelijoissa
Ja jotta pysyttäis vielä hetki aiheessa, niin kuva Orimattilan rompetorilta
Väiskin ic on saanut kovaa kyytiä koko viikonlopun. Välillä on vain kyytiläinen vaihtunut ja taas on menty.
Issikka on luotu kulkemaan eikä mikään inhimillinen este ole issikan menoa hidastanut. Pikku-A:n kanssa ajeltiin sunnuntaina oikein todella pitkä lenkki ja Pikku-A vain huuteli että aja isi kovempaa. No pakkohan sitä oli välillä päästää nuo kaikki 13 äärimmilleen trimmattua hevosvoimaa valloilleen ja antaa tuulen piiskata kasvoja. Vauhti taisi kivuta parhaimmillaan jopa huimaan kahdeksankymmenen kilometrin tuntinopeuteen, ja minusta tuntui että vielä kovempaakin olisi päästy mutta alamäki loppui kesken…
