Viikon kuva 01/07
Däääm
Hitto, nyt hajos tiskikone 🙁
Sitä onkin jotenki pitäny itsestäänselvyytenä et kaikki astiat on saanu dumpata tiskikoneeseen ja hop kaikki on puhtaita.
Rupesin sit tiskaamaan käsin, laitoin läppärit päähän ja totesin et hitto: ainut paikka koko kämpässä missä saan olla totaalisen rauhassa eikä kukaan nyi hihasta. Aloin jo olla melko vakavasti sitämieltä et meillä on täst lähin Ari merkkinen tiskinone, saa rauhas kuunnella musaa. Simppeliä ja yksinkertasta duunia missä voi samalla miettiä ihan mitä vaa.
Mutta kun olen nyt parikertaa tiskaillu niin mulla tulee selkä pirun kipeeks, tiskiallas on liian alhalla ja joudun olemaan hieman kumarassa ku tiskaan.
Ihmetyttää tuollanen moka kalustesuunittelijoilta, vaik tääki on suht äskettäin peruskorjattu kämppä ni silti tullu tollanen pikku moka et on allas liian alhalla. En mäkää nyt mikää pitkä ole eli pitäs olla sopivalla korkeudella mulle mut ei.
No nyt kun asiaa funtsin ni ei oikestaan ole ku kaks vaihtoehtoa.
joko kaivaa keittiön lattiaan kuoppa tiskipöydän kohdalle tai mennä ostaan uus tiskinone?
Lisätään tähän nyt viel kuva joka ei liity juttuun mitenkään, paitsi siten et on meilläki lunta mut se ei näy tässä.
Mamiya M645 45/3,5 Portra 400VC
Vuosi lähenee loppuaan
Vuosi lähenee jälleen loppuaan ja on aika luopua menneestä. Kumpiko se on vaikeampaa menneestä luopuminen vai uuden kohtaaminen? Menneestä voi olla hyvinkin vaikeaa luopua ja kannammekin mukanamme usein kohtuuttomankin suurta taakkaa menneisyydestä. Lähinnä meinaan että menneisyytemme määrittelee melko vahvasti tulevaisuuttamme. Ota tosta nyt selvää? Oikeastaan olen kuitenkin sitä mieltä että vanhat jutut pitää karistella kuin paska lahkeesta ja lampsia sormi pydessä kohti tulevaa riippumatta mitä sielt on tulossa.
Mamiya M645 45/3,5 Portra 400VC
viikon kuva 52/2006
Minä ite!
Tare heitti haasteen et pitäs julkaista kuva itsestä nassikkana. Ilmisesti Tarella kuitenkin painaa tuo kolmenkympin kriisi kun pitää menneitä muistella. Minä taas alan muistaa nuo menneet paremmin kuin viimeviikon.
Kuten kuvasta näkyy olen ollut pienestäpitäen pitkä, komea, tumma, italialaistyylinen ensirakastaja. En muista minkä ikänen kuvassa olin mut komee olin jo tuolloin.
Joululoma alkoi!
Joululoma alkoi ja kävin ensimmäisenä varsinaisena lomapäivänä itsekseni käppäilemässä Porkkalassa. Jostain syystä tuollanen rannoilla käppäily tuntuu pirun mukavalta, pidän ihan älyttömästi aaltojen äänestä kun ne iskevät rantakallolle.
Hieman huvittavaksi asian tekee se että asun käytännöllisesti katsoen aivan rannassa mutta kun haluan rauhoittua ja olla itsekseni niin lähden yleensäLinlooseen, Porkkalaan tai Kopparnäsiin käpppäilemään rantsuun. Liekkö tämä sitä mertaedemmäks kalaan menemistä?
Uskoisin että tämä johtuu siitä että tässä meidän rantsussa on saaristoa ja kaikissa noissa edellä mainnituissa paikoissa on suorat näkymät avomerelle.
No tässä yksi valokuva tuolta Porkkalan reissulta
Mamiya M645, 45/3.5 Portra 400VC
viikon kuva 51/2006
Epäonnistunein kuvani
Valokuvatorstain haasteena oli tälläkertaa laittaa epäonnistunein kuva näytille. Ikäväkyllä olen aina poistanut kaikki epäonnistuneet valotukset.
Minulle on käynyt useammin kuin kerran niin että olen kuvannut ilman filmiä, se on tilanne mikä kismittää niin pirusti. Kerran Turussa jatkoin kuvaamista vaikka filmi oli jo loppu sekin harmitti hetkisen, mutta ei enempää niistä.
Kuvatkoon tämä tyhjä ruutu noita epäonnitumisia
[photopress:Untitled.jpg,full,pp_image]
Lucky Dube
Löysin viikonloppuna vanhan c-kasetin jonka ostin Banjulista luotettavan oloiselta katukaupustelijalta.
Kasetti on Lucky Duben Together As One.
Onneks löyty viel yks kasettisoitin joten pääsin jälleen nautiskelemaan Etelä Afrikkalaisesta reggaesta, ja pakko sanoa et tää on minusta mukavaa kuunneltavaa vieläkin.
viikon kuva 50/2006
Kopparnäs part 2
Tässä on oikeastaan kuvat tuohon reissuun kun olin Jimin kanssa Kopparnäsissä itsenäisyyspäivänä
Tarina
Valokuvatorstain tämän viikon aihe on Tarina
Tänään olin onnellinen!
Olin tänään Jimin kanssa Kopparnäsissä, meillä ei ollu mitään erityistä suunnitelmaa me vaa mentii sinne ja dallattii rantsussa.
Jimi juoksenteli ja hyppi kiveltä kivelle sekä välillä juoksi aatoja pakoon, minä kävelin hiljalleen perässä ja vaa olin.
Oli mulla kamera mukana mut en oikeestaan ees kuvannu mitään kun oi vaan niin hyvä fiilis pelkästään olla. Tuuli oli aika kova ja aallot iski rantaan niin kovalla voimalla ettei me voitu edes jutskata sillä tuulen ja aaltojen ääni oli niin kovaa ettei puhe olis kantanu sen yli. Yht`äkkii mä hiffasin et hitto mähän oon aika hyvällä tuulella ja nautin tuulisilla rantakivillä pomppimisesta.
Muistin et tätähän olin tehny omanki faijan kanssa pikkuskloddina. Faija käveli rantsussa ja heitteli virveliä minä pikkujätkänä pompin kiveltä kivelle potkin oksia ja heittelin käpyjä, kaikkee mitä pikkukundit tekee rantsussa. Asetelma oli nyt oikeastaan aika sama, mä kävelin ja otin valokuvia ja jimi juoksi kivillä ihan samal taval ku mä aikoinaan. Jääköhän Jimillekki täst sellanen lämmin muisto minkä se muistaa isompana?
Rupesin funtsii et nyt on aika hyvä olla, tuulee kovaan aallot heittää välillä merivettä silmille. Jimi hymyilee ja huutaa välillä mulle jotain, en kuule mitä se sanoo mut hymyilen ja nyökkään jolloin Jimi juoksee hieman pidemmälle.
Pakko oli funtsia et mikäs sen onnen saa aikaiseks? Sekö et on niin kova tuuli ettei kuule mitä poika huutaa? Tarkemmin ku ajattelin ni just nyt tääl rantsussa ei ole huolia eikä murheita, eli lyhyesti onni on sitä ettei mikään ahdista.
viikon kuva 49/2006
Radio
Minä olen siten rakennettu että en pysty kävelemään oikeastaan askeltakaan ilman läppäreitä ja musiikkia. No ennen oli walkmanit aina päällä, kunnes tuli nokia series60 puhelimet joita pysty kätevästi käyttämään mp3 soittimena kunhan vain hankki tarpeeks ison muistikortin et musaa mahtui kännykkään riittävästi.
No ajanmyötä tietty rupes miettimään et radiokin olis kiva, mut suomalainen radiotarjonta on niin syvältä et sitä ei kestä kuunnella. Kun yleX:kin on mennyt sisälle soittolistojen suohon niin jos ei jaksa kuunnella Justin Timberlakea tai jotain muuta kimittävää ameriikan hinttaria ni radioa on turha aukaista.
Nyt tähänkin onneksi löytyi helpotus!
Spodradio on kännykkään asennettava sovellus jolla pystyy kuuntelemaan nettiradiota ja homma toimii upeasti jopa täällä rautaesiripun takana!
Mikäs sen mukavampaa kuin dallata räntäsateessa duuniin ja kuunnella samalla SKY.FM – Roots Reggae radiota läppäreistä!
Noo toimiakseen tietty pitää olla datayhteys puhelimeen sillä eihän se musa siihen luuriin itsestään tule. Onneks otin aikoinaan tän datapaketin tähän luuriin ni ei tule lisäkuluja täst radion kuuntelemisesta.
Voin suositella tätä Spodradioo muillekki
Kymppi
Tare lykkäs mulle tällasen meemin? en kyl tiä mitä tää tarkottaa, mut yritän kuitenki…. Perkeleen Pekola!
- kaikki ihmiset on svältä kunnes toisin todistavat
- Mulle on ihan sama millä/mitä muut touhuu, mä ite kuvaan kaikkein mieluiten medium formaatilla. Kino tuntuu niin onnettoman pieneltä … puhumattakaan digien pikkiriikkisistä kennoista
- Haluisin nukkua talvi unta
- Mulla on oikeastaa pari isompaa vakuvaprojektia jotka pitäs saada tehtyä, kun jaksais alottaa
- Mä oon kieltäytyny kaksista pikkujouluista tänävuonna, toivottavasti enää ei pyydetä muihin
- Huomasin itseni vanhaksi kun tavaratalossa soi hissimusiikkina minusta hyvä biisi (Santana – Black magic woman)
- Olen päättänyt et lähden Islantiin, en viel tiä milloin
- Tulis lunta ni pääsis pulkkamäkeen
- Onneks tää loppu ja pistän vahingon kiertämään Lurtsulle
- Kaikki on turhaa paitsi laajakulmat
No nyt tää ainaki loppu
Lenkkeilyä
Kävin eilen päärynäkroppasten iltapäivälenkillä, eli hilpasin lenkin oikee lenkkarit jalassa. Ja tässä tapahtui virhe. Meninki laittaa lenkkarit jalkoihin ja nyt on vasemmas jalas kauheet rakot 🙁
No tänään olen kävelly silleen puolella jalalla ja varonu noit rakkoja, sillä seurauksella et nyt on lonkka ja selkä kipeenä. Ilmeisesti johtuu tuosta ikääntymisestä et nykyään kaikki vaivatki tuleeniin perkeleen dramaattisena…
Kuuntelin lenkkeillessä Rancidia ja sattuu oikein mukavasti lenkkeilymusaksi läppäreihin.
Rancid tuli mulle tutuksi aikoinaan mun pikkuprodin kautta, en ollu tällast huomannukkaa kunnes proidi tuli ja heitti mulle levyn kuunneltavaks. Saakeli prodiha välillä kuuntelee oikee hyvääkin musaa 😉 Tässä maistiaisia
Siitäpä muistuikin mieleen et mul on velka maksamatta proidille. Aikoinaan olisinkoha ollu joku abaut 18v nuori jannu ja proidi oli just oppinu kävelemään eli ehkä joku 1vee
Mulla oli skitan kotelo lattialla, mul oli hieno helmiäisvalkonen ovation josta olin kovin ylpee. Enivei siis sen skitan kotelo oli siin lattialla ku proidi dallas huoneeseen munasillaan, se meni seisomaan mun skitan lodjuun ku se varmaan tuntu kliffalta varpaissa se pehmee karva. Sit yht`äkkii kundi kusi mun skittalodjuun! No enhä mä voinu pikkunaperolle muutaku nostaa sen vegs sielt lodjusta ja lupasin sille et ku se vähä vanhenee ni mä kostan sille ton tempun.
No nyt ku proidillaki alkaa olla ikää koht neljännesvuosisata ni vois olla aika maksaa velka. Enskerra ku käyn proidinluona ni pitää käydä kusella vaik sen autonpenkille, ni eiköhä me sit olla sujut!