Kävinpäs pikkase surauttelemassa ja tälkertaa tuliki melkosia ongelmia matkaan. Yhtäkkii rupes pyörä vetään oikeelle oikein miehekkäästi, sillä seurauksella et pusikkorytisi. En mahtant mitää eli minusta tuli kyytiläinen enkä saanu tehdyks muuta ku laitoin visiirin kiinni ja yritin pysyä kyydissä.
Murtumajälki on sellainen että ei se akseli ole kunnossa ollut aikoihin. Joskus kauan sitte saanu tällin ja murtunut osittain. Nyt meni loputkin.
Juu siltä näyttää, on kyl ollu melko kovalla koetuksella tuo akseli tänäkesänä. Eile tuli 14000 täytee enkä ole ajellu pelkkiä pintateitä
Noitahan sattuu…
(ainaski Arille ja ainaski usein).
Onneksi Ari osaa tilata jostain kunnon remonttimiehen.
Mites Niemelä ite? Ootko sinä ehjä?
Ylpeys koki kolauksen, vähä kylkeä ja niskaa kolottaa. Muute iha ookoo.
Niska aina vähän sellanen paikka, että meeppäs näyttämään jollekin lääkärisedälle…
Ohoh…… no vauhtia ei tainnu sataa kuitenkaa olla
Et kuitenkaan ehtinyt loikata sivuvaunuun matkustajaksi?
voihan nenä – I hope you and your passenger are fine.
Älä perkele jarruttele 😉
Luckily this time I was alone for a drive. Pikku-A did not want to ride today,
Good for Pikku-A. Or on the otherways, Pikku-A missed an exiting experience…
Eile mä luulin et on paikat kipeenä. Tänää mä tiedän milt tuntuu ku jokapaikkaa särkee
Outttele vuan nii koht tulee ylimääräne vero mettänhoidollisist toimenpiteist ja iha sallaa vaan sano
Kappas, tuona kohtalokkaana elokuun 26. päivänä on näköjään rymynneet muutkin kuin minä. kylkeä podetaan vieläkin, ei kehtaa vielä ainakaan ihan huvikseen yskiä.. 🙂